Kysy lastenlääkäriltä lapsen ylipainosta
Kuvaaja: 
Sari Toropainen
Vanhemmilla on usein monia asioita, joita he miettivät liittyen oman lapsensa ylipainoon. Neuvokas perhe haastatteli lastenlääkäri Marketta Dalla Vallea ja pyysi häneltä vastauksia perheiden yleisimpiin kysymyksiin. Jos omaan kysymykseesi ei löydy alta vastausta, voit lähettää kysymyksesi Marketalle Neuvokas perheen kautta sähköpostiin: terhi.koivumaki@sydanliitto.fi. Sivun alalaidasta löydät Marketalle tulleita kysymyksiä ja niihin hänen vastaukset. Kaikki kysymykset ja vastaukset julkaistaan ilman tunnistetietoja.

Vanhempien kysymyksiä lastenlääkärille liittyen oman lapsen ylipainoon

Marketta, sen lisäksi että tutkit lasten lihavuutta, olet lasten ja nuorten lääkärinä myös hoitanut lihavia lapsia.Kerrotko, miksi lapsen ylipainoon tulee puuttua? Eikö tämä ole perheen oma asia?

Ylipaino liittyy lapsen ja nuoren kasvun asioihin. Kasvuhan on myönteisimmillään ilon asia. Lapsen mittaa on kodeissa merkitty ovenpieliin ja seinätapetteihin. Painoa on katsastettu silmämitalla, verrattu naapurin poikiin ja serkkutyttöihin. Terveydenhuollossa Suomessa – neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja kaikkialla missä lapsen terveyttä huomioidaan – meillä on ollut ikiajat eräänlainen sopimus perheiden kanssa siitä että on lupa mitata lasta. Kasvun seuraamisella seuraamme samalla myös lapsen terveydentilaa. Kun kasvukehitys etenee tasaiseen ja odotetusti suomalaisilta kasvukäyriltä huomioiden, paljon on jo lapsen asioista kunnossa. Jos kasvusuunta muuttuu odotetusta terveestä, on syytä miettiä mitä se merkitsee, onko se huoli, onko asiaa syytä huomioida lähemmin. Näin siksi, että osaisimme tutkitun taustasyyn mukaisesti auttaa lasta kasvamaan jälleen terveesti omien edellytystensä mukaisesti. Tämä pätee niin pituuskasvun kuin painokehityksenkin osalta. Kasvukäyrät auttavat meitä havainnollistamaan liiallisen painon nousun, lihomisen. Ja mitä varhaisemmin asia huomioidaan, sen helpommin ja nopeammin painokehitys on palautettavissa terveelliseksi.  Lapsen painokehitystä asiallisesti ja perustellusti huomioidessani minä lääkärinä olen terveyden ja lapsen hyvinvoinnin asialla. Ylipainosta voi olla lapselle seuraamuksia, jotka me ammatiksemme terveyttä huoltavat osaamme ottaa huomioon. Ja ajattelen, että tällainen merkityksellinen terveydellinen asia tulee jakaa perheiden kanssa.

Miten vanhempi voi parhaiten tukea lapsen tervettä kasvua?

Yksinkertaisesti helpolla reseptillä: antamalla lapselle ravintoa, rasitusta, riemuja, rajoja ja rakkautta. Pulmat syntyvät silloin kun me vanhempina joudumme lisäämään reseptiin tarkennuksia. Kuinka paljon ja minkälaista ravintoa, mitä rajoja, minkä verran ja mitä rasitusta. Rakkaudella ei ole rajaa kunhan sitä ja sen mukanaan tuomaa huolenpitoa on lapselle ainakin turvaksi asti. Aikoinaan luonto ja elämä itse pitivät huolta tärkeimpien tarpeidemme säännöstelystä ja säännöllisyydestä. Syötiin kun oli nälkä, ja kaikki olivat kotona, kun keitto kypsyi. Syötiin sen verran että vatsa tuli täyteen. Liikuttiin koulumatkat, ja huvit olivat hiihtoa, luistelua koulupäivän päälle. Yöt olivat nukkumista ja lepoa varten. Elämä oli monella lailla luonnollisempaa. Hyvinvointimme rinnalla olemme luoneet itsellemme joukon pulmia, jotka tekevät myös vanhempien kasvatustehtävän monimutkaisemmaksi. Terveen kasvun tukeminen on lapsen perustarpeiden tyydyttämistä, läsnäoloa, yhdessäoloa, kehon luonnollisen rytmin kunnioitusta, arjessa punnertamista. Meissä ihmisissä on kuitenkin vielä sen verran luonnollisuutta jäljellä, että luottakaamme vanhempina myös omiin vaistoihimme, varttukaamme lastemme rinnalla antamalla heille esimerkki hyvästä, tarpeellisesta ja riittävästä. Ottakaamme vanhempina selvää siitä, mitä emme tiedä, ja siirtäkäämme hyvä oppimamme ja hyvät arvomme lapsillemme.

Jos lapsi on jo ylipainoinen, miten asiaa hoidetaan terveydenhuollossa? Mitä siellä tapahtuu? Entä kuinka perhe pääsee erikoissairaanhoitoon?

Lapsen ylipainon hoitaminen terveydenhuollossa on yhteistyötä perheen kanssa. Joskus lihominen huomataan kotona, tavallisimmin terveydenhuollossa, ja tällöin asian hoitaminen lähtee siitä, että saadaan yhteys kotiin, vanhempiin. Ylipainon kehittyminen on havainnollistettava, ja asiasta on oltava yhtä mieltä. Seuraavaksi kartoitetaan, mikä mahdollistaa lihomisen, mikä on lapsen terveydentila ja mitä haittaa lihomisesta on lapselle nyt ja tulevassa. Ylipainoisuuden turvallinen hoito perustuu elintapamuutoksiin, joten on hyvin tärkeää yhdessä perheen kanssa käydä läpi ne asiat, joissa muutoksia tarvitaan painokehityksen hallitsemiseksi ja toisaalta huomioida ne asiat ja vahvuudet, joita juuri kyseisessä perheessä voidaan käyttää hoidon tueksi. Asian tärkeäksi kokeminen terveydellisesti on mielestäni hyvin oleellista painonhallinnan onnistumisen kannalta. Muutosohjeet perustuvat tutkittuun tietoon hyvistä ravinto- ja ruokailutottumuksista, liikunnasta, rajatusta ruutuajasta ja riittävästä levosta. Suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus muutoksissa ovat tärkeitä. Muutokset toteutuvat ja tulokset syntyvät pienin askelin; pitkäjänteinen jaksaminen ja onnistuminen asiassa voi joskus syntyä vasta monen takapakin kautta. Oma terveydenhoitaja on hyvä yhteistyökumppani näissä asioissa perheen ja lapsen kanssa. Häneltä saa paitsi ohjeita myös hyviä ja luotettavia vinkkejä ja linkkejä siitä, mistä luotettavaa tietoa voi tarvittaessa hankkia lisää. Neuvokas perhe on myös monen terveydenhoitajan hyvä työkalu. Ravitsemusterapeutin mahdollisuutta toivon kaikille perheille. Fysioterapeutti, perheterapeutti tai psykologi voivat olla joillekin oiva apu. Millä tavoin lapsi ja nuori on tässä kaikessa mukana riippuu hänen iästään ja kehitysasteestaan. Tärkeää on, että asia huomioidaan ja hoidetaan hyvässä ilmapiirissä niin kuin mikä sairaus tahansa.

Meillä Suomessa on selkeä  Käypä hoito suositukseen sekä paikallisiin hoitopolkuihin perustuva järkevä lasten ylipainoisuuden hoitokäytäntö. Ehkäpä erikoissairaanhoitoon ei ’päästä’ vaan ehkä sinne paremminkin ’joudutaan’. Ylipainoisuus ja lihavuus on asia, jossa perheitä ja lapsia lähimpänä olevalla perusterveydenhuollolla on hyvä kokemus ja osaaminen, ja ylipainoasia tavallisimmin hoidetaan perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa hoidetaan ainoastaan hyvin vaikeata lihavuutta sekä lihavuutta, johon jo liittyy merkittäviä aineenvaihdunnallisia muutoksia, tai lihavuuden taustalla epäillään muuta sairautta. Oma sairaalani sijaitsee mäellä ja tässä kukkulan valtauksessa lasten ja nuorten lääkärinä soisin, että vastaisuudessa aina vain vähemmän ja vähemmän lihavia lapsia ja nuoria kuuluisi erikoissairaanhoidon hoitoon.
 

Kuinka usein lapsen lihavuuden taustalta löytyy jokin sairaus?

Itse asiassa ylipainoisuuden yleisyys huomioiden hyvin harvoin lihavuuden taustalta löytyy muuta sairautta. Jos lihomiseen liittyy pituuskasvun hidastumista tai kehityksellistä tai terveydellistä häiriötä, voi lihavuuden syy olla muu kuin se tavallisin eli saadun ja kulutetun energiamäärän epäsuhta.
 

Jos vanhempi kokee rajoittamisen haastavaksi, esimerkiksi ruutuaikaan tai syömiseen liittyen, mitä sanoisit ohjeeksi vanhemmille rajoittamiseen ja rajaamiseen?

Minä itse vanhempana ja lastenlääkärinä ajattelen, että rajoitta voi rakastaa, mutta rajoitta ei voi kasvattaa. Rajojen asettaminen ei ole vanhemman tai aikuisen diktatuuria vaan huolenpitoa lapsesta. Vanhemman kuuluu olla hyvällä tavalla tiukka, sovituista säännöistä kiinnipitävä. Säännöt voidaan kyllä perheessä laatia yhdessä ja yhteisiksi. Helpointa on, jos hyviä sääntöjä on rakennettu jo aivan pienestä pitäen. Huonoa - vaikkei varmaan silloinkaan liian myöhäistä - on ryhtyä yhtäkkiä sääntö-aikuiseksi murrosikäiselle lihavalle lapselleen. Aina olisi myös huomioitava millä korvaan napostelun ja mitä mielekästä tekemistä tulee rajatun ruutuajan tilalle eli mitä mukavaa rajaus mahdollistaa – aurinkoa, tuulta ja tosielämän ihmissuhteita.

Osa vanhemmista ei halua, että lapsen aikana puhutaan ylipainoista tai lihavuudesta. Mitä mieltä olet tästä asiasta?

Tämän asian minä kohtaan joskus työssäni lasten ja nuorten lääkärinä, ja haluaisin pohtia tätä yleistetymmin, en vain ylipainoon tai lihavuuteen liittyvänä. Ymmärrän, että vanhemmat haluavat täten suojella lastaan, ja ehken myös vähän omaa itseään. Mutta vaikeneminen kasvattaa mörköjä, tabuja, minä ajattelen. Ja mörkö on aina pelottava. Minä en koe myöskään olevani rehellinen lapsen suhteen, jos vaikenen ja kierrän asian. Ja kyllä se lapsi jostain kautta saa kuulla olevansa lihava – miksei voisi kuulla ja puhua siitä turvatussa vastaanottotilanteessa? Osa ammattitaitoani on puhua lapselle ja nuorelle hänen ikänsä ja erityisesti hänen kehitysikänsä huomioiden niin etten syyllistä tai loukkaa lasta, tai että puhun vain osan asioista kerrallaan niin että aikaa jää ymmärtämiseen. Ylipainoisuus ja lihavuus herättää hyvin paljon monenlaisia tunteita niin lapsissa kuin perheissäkin,  mutta minä ajattelen, että vasta nämä kaikenlaiset tunteet hyväksymällä ja läpikäymällä, voimme päästä lapsen ja nuoren ylipainon hoidossa avoimesti eteenpäin.

Kysymyksiin vastasi Marketta Dalla Valle, lastentautien erikoislääkäri, tutkija, Pohjois-Karjalan keskussairaala, Itä-Suomen yliopisto.

Marketan muita vastauksia liittyen lapsen terveyteen ja sairauteen voi käydä katsomassa myös YLE:n Akuutti-ohjelmasta.
 

Perimän vaikutus lapsen ylipainoon

Vanhemmat pohtivat usein geenien ja perimän vaikutusta oman lapsen ylipainoon. Samassa perheessä voi olla hyvin erilaisia ja erikokoisia lapsia. Asiaan ei ole olemassa vielä valmiita tai lopullisia vastauksia ja geenien merkitystä selvitellään koko ajan lisää.

Lastenlääkäri Marketta Dalla Valle on koonnut Neuvokas perheen pyynnöstä kirjoitukseensa asioita, jotka liittyvät teemaan perimän merkityksestä lapsuuden lihavuudessa. Asia on usein esillä Neuvokas perheen koulutuksissa sekä keskusteluissa terveydenhoitajien ja perheiden kanssa. Marketan kirjoituksen pääset lukemaan sivun alla olevasta liitteestä. 

Näistä Neuvokas perheen koostamista ajatuksista voi olla myös hyötyä pohtiessanne perimää ja sen vaikutusta lapseen. 

  1. Meillä jokaisella on omanlainen perimämme, johon emme voi vaikuttaa. Sen vuoksi kannattaa keskittyä asioihin, joihin voimme vaikuttaa; päivittäiset valinnat, yhteinen mukava yhdessäolo.
  2. Kaikilla on oikeus samoihin perheen sääntöihin, perimästä huolimatta. Vaikka yhdellä lapsella perheessä olisi selkeästi enemmän taipumus saada ylipainoa, hänellä on sama oikeus nauttia ruokapöydässä ja juhlatilanteissa. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi omana itsenään.
  3. Nähdään perimä ennen kaikkea positiivisena asiana. Mitä kaikkea hyvää lapsi on perinyt vanhemmiltaan; silmien väri, paksut hiukset, kenen luonne. Entä ketä isovanhemmista lapsi muistuttaa, mitä suvun piirteitä lapsessa näkyy? Löytyykö suvun vanhoja valokuvia, joista voi hakea yhteisiä piirteitä?