Rakastan sinua, rakastan aivojasi: siksi meillä on tänään #ruudutonpäivä
Kuvaaja: 
Junnu Lusa
Loma tulossa ja lapset hekumoivat jo etukäteen peliajan pidennystä. Sitäkin lomaan ehkä mahtuu, mutta toisaalta: nyt meillä olisi aikaa myös yhteiseen tekemiseen. Arki kun tuntuu kuluvan rinnakkain eläen. Vai kehtaisiko laskea yhdessä olemiseksi ylös, kouluun, harrastuksiin, syömään ja nukkumaan hoputtamisen? 
 
Tiedän vallan hyvin, että lapsen (ja nuorenkin) aivoille on tärkeää viettää myös niin sanotusti live face timea aikuisen kanssa. Katsella silmiin levollisesti. Kiinnostua yhdessä kiireettä. Koskettaa.  Tasapainottaa ruudun äärellä koettavaa nopeatempoista ärsyketulvaa. 
 
Avuksi sopii ruudutonpäivä, johon Sydänliiton Neuvokas perhe taas meitä kaikkia yllyttää. Marinaahan siitä seuraa, koska mikä ikinä voisi muka olla kiinnostavampaa kuin ruutu! No, oma perusteluni lapsilleni on selkeä: Sinä olet minusta kiinnostava. Rakastan aivojasi ja haluan pitää niistäkin hyvää huolta. Siksi me ei tänään pelata, vaan lupaan: 
 

1. Olla oikeasti kuulolla

Kuuntelen (kerrankin!) rauhassa ja kiinnostuneena kun lapsi puhuu peleistä, tubettejista ja kaikesta siitä mitä hän ruudun äärellä kokee. Suostun opettelemaan sankareiden nimet ja kyvyt. 
Pelaamme lautapelejä, joissa lapsella on tasavahvat mahdollisuudet. Kukaan ei halua pelata jos aina häviää! Tasoitamme tilannetta tarvittaessa joukkueilla tai antamalla lapselle etuja.
Vuorovaikutteinen piirtely – eli Squiggle - on perheemme suosikkileikki odottelun hetkinä. Aikuinen piirtää jonkinlaisen, mitään esittämättömän vinkuran, jonka lapsi täydentää joksikin tunnistettavaksi. Sitten vaihdetaan osia. Valmistaudu yllättymään ja ihailemaan- miten se tuollaisenkin keksi?  Noin hienon!
 

2. Luovuttaa kodin leikille

Leikki on ylivoimainen ja täysin aliarvostettu ajanviete. Ruudun äärestä voi siirtyä leikkimään suosikkipelin juonta. Menen itse tarvittaessa mukaan, lapsen määräämään rooliin. Se on usein kirjan tai pelin sankari, tai tv:stä tuttu hömppähahmo. Tulevatko pehmolelutkin mukaan leikkiin?
Leikkiä suojaa maja, joka saa olla pystyssä koko loman. Siellä voi syödä välipalatkin. Ehkä leikki vaatii yökyläilyn sisaruksen huoneessa? Tai sopivan asustuksen? En ota paineita- pelkkä huivi taipuu jo monenlaiseksi rekvisiitaksi. Minua näppärämmät askartelevat pahvilaatikosta haarniskan, dinosauruksen monistajan tai Soturikissan pesän.
 

3. Ihan hengästyä!

Kun mäet on laskettu ja puut kiivetty, jatketaan peuhaa sisällä. ”Ei saa koskea lattiaan”-leikin opetti meille Peppi Pitkätossu, mutta idea on jalostunut matkan varrella. Lattia on laavaa,  aarggh! 
Pienten kanssa pistimme päivittäin pystyyn sirkuksen, jossa jokainen sai vuoroin esitellä taitojaan. Taaperon taito oli muksahdus, teinin Baby Freeze. 
Parhaina hetkinä maltan olla läsnä, kun lapset ”opettavat” meille aikuisille kuperkeikkaa, kärrynpyörää, käsillä seisontaa, grand-plieta tai ilmaveiviä - mikä nyt onkaan juuri hänen bravuuriinsa. Mikä ilo onkaan ihmetellä  liikkeiden kaaria, taivastella kehojen notkeutta ja voimaa! Kokea yhdessä sydämen tihentynyt pamppailu, hengästymisen nautinto.