10 vinkkiä nirsoiluun ja valikoivaan syömiseen
Kannustus, myönteinen ilmapiiri syödessä ja aika auttavat matkalla kohti monipuolisia makumatkoja. Pikavoittoja ei yleensä ole tarjolla valikoivan syöjän ruokavalion laajentamiseen, mutta näillä 10 vinkillä pääsee ajan kanssa eteenpäin.

Lapsen valikoiva syöminen ja nirsoilu voi huolestuttaa ja turhauttaa vanhempia monesta syystä. Voiko lapsi kasvaa ja kehittyä, vaikka tuntuu ettei hän syö mitään? Uusien ruokien tarjoaminen tuntuu turhalta, kun ruokaa ei edes maisteta. Ruoan valmistamiseen kulunut aika, vaiva, ruokahävikki ja kulunut raha voi harmittaa. Ruokavalio saattaa kaventua entisestään, jos tarjonta supistuu nirson lapsen suosikkiruokien ympärille.

Lapsi voi olla täysin terve ja hyvinvoiva, vaikka söisi hyvinkin pieniä määriä. Muista, että kiinnostus uusia ruokia kohtiin vaihtelee myös ikäkausittain. Hyvin syövä taapero, voi olla hetken aikaa valikoiva uhmaikäinen. Tällöin pitää jaksaa vaan odottaa ja kärsivällisesti jatkaa ruokien tarjoilua. Mikäli lapsi kasvaa normaalisti ja touhuaa energisenä, ei yleensä ole huolta. Jos esimerkiksi kasvussa tapahtuu selvää muutosta, on asia hyvä ottaa puheeksi neuvolassa tai kouluterveydenhuollossa.

  1. Esittele uudet maut ja ruoka-aineet yhdessä vanhojen suosikkien kanssa. Lisää sämpylöihin raastettua porkkanaa, valitse suosikkismoothien aineeksi jogurtin sijaan välillä rahkaa tai lisää tuttujen marjojen joukkoon yksi uusi maku. Tuo uudet maut lautaselle yksi kerrallaan ja pienissä erissä. Älä salakuljeta, vaan kerro rehellisesti mitä ruoassa ja lautasella on, jos lapsi kysyy ja kannusta maistamaan. Muista tarjota jokaisella aterialla aina jotain, josta tiedät lapsesi varmasti pitävän.
  2. Kannusta maistamaan, pakkoa ei ole. Tuputtaminen, pakottaminen, syyllistäminen, uhkailu, kiristys ja vertaaminen toisiin lapsiin vievät varmasti ruokahalun. Kannusta lasta maistamaan, isommalle lapselle voi kertoa selvästi miten toivoisit hänen toimivan ”Toivon, että maistat rohkeasti kaikkea.” ”Toivon, että syöt sen verran, että jaksat hyvin illan jalkapallotreeneissä.” Jätä silti syötävä määrä lapsen omaan harkintaan ja kiitä maistamisesta, älä syyllistä esim. leivän syönnistä, jos maistaminen sujui hienosti, vaikka pääruoka jäi tällä kertaa lautaselle.
  3. Pidä lapsen ruokarytmi säännöllisenä. Pidä kiinni syömisen säännöllisyydestä, vaikka ruoka ei lapselle jokaisella aterialla maistuisikaan. Näin lapsi oppii muistamaan tietyt hetket päivässä, jolloin ruokaa on saatavilla. Jatkuva napostelu kunnon aterioiden välillä voi heikentää ruokahalua. Selvitä lapsen ruokarytmi myös muualla kuin kotona, jotta lapsi olisi nälkäinen silloin kuin ruokaa tarjotaan.
  4. Annostele lapsen lautaselle ensin vain vähän ruokaa. Aina kun mahdollista, anna lapsen itse ottaa ruokaa haluamansa määrä. Ruokaa saa aina lisää, mutta liian suuri annos voi lamaannuttaa nirson syöjän innon heti alkuunsa.
  5. Tarjoa koko perheelle samaa ruokaa. Ruoka kelpaa lapselle todennäköisemmin, jos vanhemmat syövät samaa ruokaa. Lapsille voi kuitenkin laittaa syrjään riisutumman version ennen aikuisille mieleisten vahvojen mausteiden lisäämistä.
  6. Syökää yhdessä mahdollisimman usein. On tärkeää, että syömiseen yhdistyy myönteisiä tunteita ja tilanteita. Lapsi nauttii yhteisestä ajasta vanhempien kanssa, mikä saa syömisen tuntumaan mukavalta ja odotetulta hetkeltä. Lapsi myös oppii katselemalla muiden toimintaa ruokapöydässä. Vanhempien syömä parsakaali saattaa helpommin päätyä omaankin suuhun.
  7. Muista myönteinen ruokapuhe. Älä anna lapselle huomiota syömättä jättämisestä. Ruoat jäävät koskematta tulevaisuudessakin, jos lapsi tietää saavansa käytöksellään aikaan kohtauksen ruokapöydässä. Syömättömyys turhauttaa, mutta pinnistele hillitäksesi itsesi näyttämästä huolta ja hermoilua. Muistuta itseäsi siitä, että lapsen terveys ei ole vaarassa, vaikka ateria silloin tällöin jäisikin välistä. Anna aina kannustavaa palautetta, kun maistaminen ja ruokailu ovat sujuneet edes aavistuksen toivottuun suuntaan. Vaikka ruoka jäisi syömättä, niin sano jotain kannustavaa ”Jaksoit tänään istua hienosti ruokapöydässä, kiitos”.
  8. Poista häiriötekijät ruokahetkistä. Piippaavat pelit, puhelimen selaaminen ja keskeneräisten leikkien jatkaminen ei kuulu ruokapöytään. Kerro lapselle, että ruoan jälkeen leikkejä voi taas jatkaa. Hyvä keino ruokahetken rauhoittamiseksi on suoda lapselle hetki aikaa lopetella leikkinsä rauhassa ennen syömistä. Näytä vanhempana mallia ja rauhoita ruokahetki, älä vastaa puhelimeen, selaa jotakin ruutua tai vilkuile televisiota.
  9. Ota lapsi mukaan ruoanlaittoon. Anna lapselle mahdollisuus tulla mukaan ruoan valmistukseen, jos hän itse haluaa. Pienikin osaa jo pestä perunoita, isommat valmistaa salaatin. Lapsi, nirsompikin syöjä, voi innostua napsimaan itse pilkkomiaan kasvisten paloja. Maistaminen sujuu huomaamatta, kun ei ole syömisen pakkoa. Ota näistä hetkistä kiinni ja kannusta ja kehu maistamista!
  10. Joustava suhtautuminen ruokaan. Täyskiellot ruoka-asioissa eivät kannata lapsille eikä aikuisille. Älä liikaa korosta ruokien terveysvaikutuksia tai jaa niitä sallittuihin ja kiellettyihin. Täyskiellot esimerkiksi makeille herkuille, voivat lisätä lapsen kiinnostusta niihin. Joustava suhtautuminen ei silti tarkoita, että aina voi syödä mitä haluaa, mutta herkuista ei kannata tehdä sen isompaa numeroa eikä käyttää niitä palkintona. Joskus jälkiruoka kruunaa mukavan ruokahetken. Kauniisti lohkotut ja lautaselle siististi asetellut hedelmät ovat ilahduttava päätös, vaikka ihan jokaiselle aterialle. Isompien lasten kanssa voi selvästi sopia meidän perheen säännöistä esimerkiksi karkin syönnin suhteen.

Osa vinkeistä sovellettu American Heart Association sivuilta.