ANNE
"Äiti -Kokataanko joskus yhdessä?"

”Ööh, tottakai!” Myönnän, että on mennyt pitkä aika, kun olen pyytänyt lapsia kanssani varsinaisesti ruuanlaittoon. Pöydän kattaminen ja kurkkujen pilkkominen on hauskaa puuhaa 3v. mielestä (hyvinä päivinä), mutta nyt hän halusi tehdä kanssani jotain enemmän. 8v. tyttöni kuuli keskustelumme ja hän oli ystävänsä kanssa innostunut Sushista jonkun tv-ohjelman perusteella, ja ehdotti niiden kokkausta yhdessä. ”Ööh, joo-o, tottakai”- ja mielessäni mietin miten vaikeata se olisikaan, millainen sotku syntyisi, mutta toisaalta halusin liputtaa ajatusta ennakkoluulottomasta kokeilusta. Uusien juttujen kautta löytyy usein parhaita nauruja ja arkielämyksiä! Ruuan laittaminen yhdessä on kivaa ja antoisaa, ja halusin tarttua lasten aloitteeseen. Tyttöni koulukaveri oli myös toimessa mukana. No, kotoa löytyi bambumatot ja soijakastike, kyllä se siitä lähtee. Loput löytyisi lähikaupasta.

Etsimme ohjeita tabletilla ja löysimme niitä runsaasti. Keitimme puuroriisiä kattilallisen ja ihmettelimme, kun se oli melkoista laastia. Se oli kirjaimellista puuroa eikä suostunut irtoamaan lusikasta millään. Ensimmäiset naurut ja äidin tuskanhiki irtosivat tässä kohtaa. Heitimme riisit pois ja kävimme uudelleen kaupassa; uudet riisit, savulohta ja levälevyjä. Malttamaton 3v. alkoi jo osoittaa merkkejä nälästä, ja minä mietin hänen reaktiotaan; sushi olisi hänestä luultavasti jokseenkin epäilyttävän näköistä ruokaa.

Tuumastasta toimeen, lapset olivat innokkaita ja tosi taitavia. 8 v tytöt osasivat heti laittaa riisiä oikean määrän levälevylle ja keskelle kurkkua ja kalaa. Pyörittely sujui vaivattomasti ja rullasta tuli oikein kaunis. 3v. pyöritteli myös pötköja, ja haukkasi päästä heti maistiaisia. Maistiainen ei ollut mieleinen, mutta pyörittely oli kivaa. Toinen rulla tehtiin sesamsiemenillä.

Ja zadaa: Ruokapöydässä meillä oli oikein kauniita sushipaloja, soijakastiketta pienissä kahvikupeissa ja iloinen mieli! Taustalle laitoimme japanilaista musiikkia soimaan, kaivoimme puikot esiin ja tervehdimme toisiamme japanilaisittain. Kolmevuotias ei syönyt sushipaloja, mutta hänelle maistuivat kurkku- ja porkkanatikut joita jäi yli, riisi ja kalanpalat jotka jäivät yli. Totesin, että olipa kiva kokeilla jotain uutta, opittiin kaikki ja tehdään uudestaankin. Ruokailuhetki oli hauska ja jäi mieleen. Tällaisia teemailtoja voisi järjestää useimminkin. Miksei meksikolaista, venäläistä.. Eikä keittiön sotkukaan ollut ylivoimainen.