Sini Garam
Loppu ruutustressille - miten ruutuaika-appi pelasti ruuhkavuosiäidin
Kuvaaja: 
Tero Vesalainen
Onhan se hienoa, että tämän päivän lapsista kasvaa tulevaisuuden diginatiiveja, mutta miten se saadaan aikaan ilman jatkuvaa ruutuaikavääntöä ja nettipoliisiksi ryhtymistä? Äidin onneksi elektronisiin murheisiin löytyy elektronisia ratkaisuja.

Meillä se vääntäminen alkoi heti. Olimme poistuneet kaupasta tuoreen ekaluokkalaiseni kanssa - hän hangon keksin näköisenä, minä kalman kalpeana. Olin ostanut lapselle älypuhelimen.

Vaikka esikoiseni on hämmentävän vahvalla moraalisella kompassilla varustettu ikiliikkuja, huomasin nopeasti, että ruudun lumo pystyy murtamaan lapsen kuin lapsen. Meillä oli käyty keskustelut, sovittu säännöt ja asetettu rajat. Silti lapsi jäi useamman kerran kiinni tuijottamasta puhelinta koulumatkalla liikenteessä (totaali ei!) ja pelaamasta nettiselaimen kautta sotapelejä (ei, ei, ei!). Tavallisesti ulkona koko ajan hikipäässä touhuava poika löytyi yhä useammin sohvannurkasta tuijottamassa vaikka vain sääsovellusta, jos ei muuta ollut tarjolla.

En yhtään innostunut tästä uudesta arkirasitteesta.

Pienen googletuksen jälkeen löysin ruuturajoitin-appien värikkään maailman. Valitsin laajasta joukosta kokeiluun amerikkalaisen ihmeen nimeltä Screen Time, jossa ohjaava sovellus asennetaan omaan kännykkään ja sen vastinpari lapsen kännykkään. Kävimme sovelluksen läpi lapsen kanssa ja sovimme yhteiset pelisäännöt.

 Pystyin nyt määrittelemään omasta puhelimestani suoraan asetukset koulu-, ulkoilu- ja uniajalle: mitä appeja lapsi voisi käyttää näissä hetkissä ja kuinka pitkään. Pystyin määrittämään myös päivittäisen kokonaisruutuajan sekä sulkemaan pois appit, joita halusin lapsen käyttävän ainoastaan aikuisen läsnäollessa. Pystyin reaaliaikaisesti tarkastelemaan omasta puhelimestani lapsen ruutuaikatilannetta, haku- ja nettiselaushistoriaa sekä mitä appeja oli käytetty.

 Ja ihme tapahtui, minä en enää ollut puhelinpoliisi! Sovellus hoiti homman puolestani. Kitinän ja vääntämisen määrä väheni radikaalisti. Lapsi tiesi, että sovitusti klo 20 iltatoimien alkaessa puhelimen viihteelliset appit sulkeutuvat itsestään.  Kun ruutuaika oli päivän osalta loppu, ohjelma pisti automaattisesti pillit pussiin. Selvä peli. Lisävoimaa äitiyteen toi myös se, että jos kolmannen kerran pyydetään ruokapöytään eikä mitään ala tapahtua, äiti napsauttaa etänä puhelimen tauolle.

 Löysipä lapsi sovelluksesta Task manager -toiminnonkin, johon teimme yhdessä kotityötehtäviä, joista sai pieniä lisäruutuaikoja. Tämä innosti lasta harjoittelemaan ja ottamaan reippaammin osaa kotitöiden tekoon. Ja minulla oli vihdoin voittajaolo. Älypuhelin ei enää ollut voitolla vaan minä.

Sini Garam - Sydänliitto, Neuvokas perhe -tiimi

Kirjoittaja on kahden kouluikäisen pojan äiti, joka yrittää päästä arkikaaoksen
hallinnassa tasaiseen seiskan suoritukseen ja välillä päikkäreille