Terhi
Perheliikuntaa teinien kanssa - mission impossible?
Haikeudella muistelen aikoja, kun illalla vielä lähdettiin koko perhe kävelylenkille metsään tai pienelle pyöräretkelle. Totuuden nimessä aika on varmasti kullannut osan muistoista ja erityisesti lähdöt ei varmasti aina olleet niin idyllisiä, kuin muistan. Mutta siinä vaiheessa, kun teini-ikäinen lapsesi katsoo sinua silmät pyöreinä takaisin, kun olet ehdottanut yhteistä iltakävelyä, niin tiedät jonkin ajanjakson mennen ohi.

Sitkeästi kyllä yritän edelleen ideoida erilaisia yhteisiä liikkumistapoja. Yleensä vastaukseksi saan: ”Äiti, ei millään pahalla, mut ei meidän ikäiset enää vanhempien kanssa käy lenkillä”. Kyllähän minä sen järjen tasolla ymmärrän ja hyväksyn. Näin sen kai kuuluukin mennä, mutta millään en haluaisi luopua ajatuksesta yhdessä liikkumisesta. Mitä siis tilalle? Yhteinen liikunta, mutta ilman vanhempien mukanaolon tuomaa häpeää? Missä vaiheessa minusta tuli nolo äiti? Onko vaan hyväksyttävä se tosiasia, että koko perheen yhteinen liikunta on ohi.

Taistelematta en ollut valmis luovuttamaan ja tähän mennessä ehdotettuja ja tyrmättyjä ajatuksiani ovat olleet

  • Yhteinen pelivuoro sulkapallohalliin (”äiti hei, siellä voi olla joku tuttu näkemässä”)
  • Kotijumppaa yhdessä (tyrmäys pelkällä katseella, ei sanoja)
  • Jalkapallohöntsäily (minä kuulemma kiljun liikaa. Mutta kun se pallo on vaan niin kova ja tulee ihan liian lujaa)
  • Yhteiset vaellusretket (tätä ei sentään tyrmätty, mutta teinien omat menot asettavat haasteen löytää kokonainen päivä yhteistä vapaata aikaa. Lähelle ei tietenkään voi lähteä yllä mainituista syistä)

Eli montaa on yritetty, tulos tähän mennessä aika kehno. Nyt haastankin kaikki teini-ikäisten vanhemmat vinkkaamaan hyviä ideoita perheen liikkumiseen. Itse otan ilon irti niistä kerroista, kun pääsemme sinne koko perheen vaellusretkelle (tosin senkin luonne on muuttunut, kun lapsuusajan innostuneisuuden tilalle on tullut teini-ikäisen kaikkitietävyys).

Sitkeän yrittämisen taustalla on ajatus myös siitä, että haluan teinieni tietävän, että heidän kanssaan on oikeasti kiva olla. Mutta hyväksyn myös sen, että aika ja paikka täytyy löytää kaikille sopivaksi. Tämä on varmaan sitä joustavuutta yhteiseksi hyväksi.