Anne, Kati, Terhi
#ruudutonpäivä

Terhi: #ruudutonpäivä, kenen idea?

Meillä perhe on jo kantapään kautta oppinut, että äiti tuo kaikkia tosi hyviä ideoita kotiin kokeiluun. Ehkä kokemus on opettanut heidät olemaan aika varuillaan, kun ilmestyn intoa täynnä töistä kotiin ja aloitan: ”Mulla on yksi tosi hyvä idea, mitä voitais kokeilla…”

Kun aloimme töissä ideoida tätä #ruudutonpäivä –ajatusta, heti alusta asti olin innoissani. Vaikka perheeni ei ruutujen ääressä vietä aikaansa keskivertoa enemmän, niin kieltämättä itsekin tulee vilkaistua kännykkää aika usein. Kun pojat olivat pieniä, ei ollut älylaitteita huomiota viemässä. Silloin se oli tv tai tietokone, joiden käyttöön piti ainakin jonkin verran valmistautua ja suunnitella eikä se käynyt missä vaan ja koska vaan. #ruudutonpäivä nosti itselleni heti nostalgisen olon; kiva kokeilla, mitä se tarkoittaa teini-ikäisten kanssa, saanko takaisin palan siitä tunteesta kun pojat oli pieniä. Näin mielessäni jo koko perheen istumassa yhdessä, kaikkien läsnäolo huipussaan ja tunnelma rakastavan lämmin; perheidylliä parhaimmillaan. Päivän päätteeksi pojat toteaisivat: ”Kylläpä oli kiva päivä, oli mukava viettää yhdessä aikaa ja tehdään tämä toiste.” Kun jaoin nämä mielikuvat siskolleni, joka päivätyökseen opettaa historiaa yläkoulussa, hän jostain syystä suhtautui hieman skeptisesti näihin mielikuviin.

Edeltävällä viikolla ennen hiihtolomaa ilmoitin (en ehdottanut), että ensi viikolla sitten vietetään koko perhe #ruudutonpäivä. Olin varautunut erittäin äänekkääseen vastalausemyrskyyn, mutta yllättäen kumpikin poika nosti katseensa kännykästä ja ilmoitti: ”Ok, mikäs siinä.” Yes, työvoitto, vihdoin 15 vuoden koulutus toi tulosta. Perheen teinit ymmärtää, että äiti tietää, mikä on hyväksi ja #ruudutonpäivä on nyt hyväksi. Tämän pitemmälle en päässyt sisäisessä juhlinnassani, kun vanhempi poika kysyi hyvin epäluuloisesti; ”Siis mitä ruutuja, tarkoititko telkkaria?” Kun totuus valkeni, että #ruudutonpäivä koskee myös kännyköitä, niin sen jälkeen reaktio olikin kaikkea muuta kuin seesteisen hyväksyvä.

Meillä oli sellainen etu puolellamme, että suuntasimme hiihtolomaksi mökille Posiolle, jossa oli tarjolla kaikkia muita kuin sähköisiä virikkeitä ja tupa oli täynnä sukulaisia. Eli käytännössä kaikki mahdollisuudet viettää laadukasta aikaa ilman ruudun tuomaa viihdykettä. Vielä kun edeltävä yö vietettiin autiotuvassa, niin mahdollisuudet onnistumiselle olivat oikeasti olemassa.

Miten sitten kävi? #ruudutonpäivä haasteeseen lähti (velvoitettiin) koko suku; omat vanhempani, oma perheeni (mieheni, minä ja pojat 12 ja 14 v), siskoni sekä siskonpoika 8 v. Kolmelle haasteen vastaanottaneesta päivä oli todellinen haaste ja yksi lankesi.
Äitini haaste oli kompastua tv-ohjelmaan. Tilanteen pelasti siskoni tabletti, josta ohjelman näkisi seuraavana päivänä. Homma hoidettu. Itselläni teki tiukkaa. Kun tiesi, että puhelin on siinä ihan lähettyvillä, kuinka kiivaasti olisin halunnut vähän vilkaista uutisvirtaa, twitteriä, facebookia, sähköposteja ym ym. Teki todella tervettä pohtia omaa ajankäyttöön suhteessa kännykkään. Kyllä se huomio aina katkeaa, kun katseensa ruudulle kääntää. Mutta yksi meistä ”epäonnistui”; vanhempi poikani. Päivä ei onnistunut ilman ruutua, mutta selityskin oli kyllä varsin onnistunut. Samana päivänä mökin pihalle lensi parvi hömötiaisia ja poikani erittäin onnistuneesti perustellen sai luvan merkitä havainnon Tiira-tietokantaan. Pojan mukaan se ei enää seuraavana päivänä ole ajankohtainen merkintä ja joko minä olin hyväuskoinen tai sitten näin oikeasti on.

Muuttuiko elämä #ruudutonpäivä vieton jälkeen? No ei tietenkään, mutta erittäin tervetullut kokeilu ja varsinkin itse jäin pohtimaan omaa kännykän käyttöäni ja läsnäoloani. Toisaalta oppi arvostamaan asioita, mitä mm. älypuhelin tuo tullessaan; yhteydenpito, asioiden etsiminen, tarkastaminen, osoitteiden haku ym. Eikä nuo lapsetkaan kovasti traumoja tunnu saaneen. Kokoonpanon nuorimmat eivät todellakaan edes kyselleet kännykän tai tv:n perään, ja yllättäen vanhin poikakin löysi käteensä kirjan ja muuta tekemistä. Eli jatkossakin meidän perhe tulee viettämään #ruudutonpäivä –teemaa. Tätä tosin en ole vielä paljastanut pojille, mutta minähän tarvitsinkin lisää tilanteita, joissa kouluttaa pojat ymmärtämään, että äiti tietää parhaiten :) 

#ruudutonpäivä tunnelmakuvia Posiolta sivun lopussa :)

Anne: #Ruudutonpäivä ilman rähinöitä

Meidän perheen ruudutonpäivä vietettiin hiihtolomalla Vierumäellä. Olimme ensimmäistä kertaa Vierumäellä ja hämmästyimme kuinka paljon hauskaa tekemistä siellä oli. Äidin näkökulmasta oli ihanaa, kun saatiin aamulla mennä hotelliaamiaiselle ja muitakaan päivän ruokia ei tarvinnut laitella ja tiskata. Olimme siis oli hyvällä tuulella koko porukka ja tartuimme ruuduttomuushaasteeseen rennoin odotuksin.

Normaaliarjessa ruudut aiheuttavat meillä usein pieniä ja suuria rähinöitä. Niin ihania omia hetkiä kun ne vanhemmille antavatkin, on pelaamisen lopettaminen varsinkin 4v pojalle aina vaikeaa. Välillä tulee kunnon itkupotkuraivarit ja välillä pientä ärtyneisyyttä, kun peliaika loppuu. Suloinen pieni poikani koukuttuu hyvin helposti kaikkeen ruutuviihteeseen. 8v. tyttöni viettäisi myös helposti tuntikausia pelien ja videoiden maailmassa. Ruutupoliisina toimiminen on meillä siis arkista, välillä sujuu paremmin ja välillä huonommin.

Ruudutonpäivä sujui meiltä helposti näissä olosuhteissa, kun oli paljon kaikkea kivaa tehtävää. Varasimme tenniskenttävuoron ja huiskimme nelinpeliä 4v ja 8v lasten kanssa. Kävimme uimassa pelin jälkeen ja illalla vielä kokeilemassa keilausta. Iltahetkellä kun palasimme pieneen hotellihuoneeseen, televisio olisi tehnyt mieli avata. Mutta Uno-pelikortit pelastivat pahimmalta.

Päivä sujui rähinättä ja illalla oli hauska todeta kuinka läsnä olimme olleet koko päivän toisillemme. Lapset kommentoivat illalla, että olipa kiva päivä, kun oltiin niin yhdessä!
Lasten nukahdettua, olisimme molemmat yleensä kaivaneet puhelimet esiin ja avanneet vielä telkkarin. Nyt vaihdoimme katseen, mitäs nyt sitten.. kaivoimme kirjat esiin ja tunnin päästä jo nukuimme.

Minun oivallukseni ruuduttomuudesta: Se ei ole luopumista vaan tilan antamista muulle mukavalle, kuten lukemiselle ja kutittelulle..

Kati: #ruudutonpäivä oli äidille vaikeinta

Hiihtoloma, vko 8, perjantai. Tästä se lähtee #ruudutonpäivä. Koko perhe lomalla. Edellisenä iltana on sovittu säännöt: puhelin on old school eli vastata voi ja soittaa tarvittaessa. Tekstarin piipatessa, sen voi tarkistaa sopivassa hetkessä. Mutta ruutuja ei tuijotella ja plärätä. Yhdessä mietimme mitä haluamme tehdä, lapsen toivelistalla oli uimahalli ja kirjasto.  Päätimme toteuttaa ne :)

Päivä alkaa hyvin, nukutaan pitkään ei mielitekoja ojentaa lapselle padia ja nukkua jatkoaikaa pikkukakkosen verran. Päivän ensimmäinen haaste nouseekin nenästä: neiti 5-vuotta on hieman nuhaisen oloinen. Vedetään siis uimahalli pois toimintalistalta ja minun mielessäni käy ajatus, että juuri tällaisina päivinä ruutu vois olla tarpeen.

Aamupäivä sujuu rauhallisissa merkeissä ja koska sen suurempia flunssan oireita ei ole, niin päätämme lähteä kirjastoretkelle. Kuulen sanovani, että täytyypä tarkistaa mitkä kaikki kirjat meillä onkaan lainassa, paitsi että ei tarkistetakaan verkkopalvelusta! No haalitaan kasaan kaikki mitä löydetään :)
Pitkä ja rauhallinen kirjastoreissu, uusien kirjojen lukuhetki ja illasta vielä lapsen kanssa mies kokkasi sushi-rullia päivälliseksi. Niistä meidän perheen #ruudutonpäivä koostui. Päivä meni oikein mukavasti ja oikeastaan oletuksien mukaan: 5-vuotiasta ei haitannut ollenkaan, mies kaipaisi ruutua vasta illalla, kun lapsi oli mennyt nukkumaan ja vaikeinta tämä oli minulle, kun olisi aina tehnyt mieli tarkistaa sitä ja tätä..

#ruudutonpäivä kyllä opetti itseni huomaamaan seuraavia asioita:

  • Liian usein tulen tarkistaneeksi puhelimen näytöltä kaikenlaista. Katson esim. puhelimesta kelloa ja samalla plärään läpi fb-muistutukset. Taidan ottaa jälleen rannekellon käyttöön.
  • Aika kului jännällä tavalla hitaammin, vaikka päivään mahtui kaikenlaista puuhastelua.
  • Ruutujen takana on monta hyvää ja välttämätöntäkin asiaa. Sieltä tulee tarkistettua bussiaikataulut, kirjaston kirjat, reseptit, pankkiasiat, otettua valokuvia ja videoita jne. Kokonaan ilmankaan ei tule toimeen.
  • Yhteydenpito kaukana asuviin sukulaisiin tai ystäviin on helpompaa. Meillä jäi välistä videopuhelu mummolle, joka ehdotti sitä. No onneksi palasimme tähän asiaan sitten seuraavana päivänä :)
  • Nukahdin illalla paremmin. Kun ei ollut ruutuja tarjolla, niin tuli luettua kirjaa ja väsymys tuli aikaisemmin. Olen jo aiemminkin huomannut, että ruutujen valo ja välke haittaavat omaa nukahtamistani, mutta liian usein tulee sorruttua eka somes, vika somes… tarkistuksiin puhelimesta. Tähän pitää kiinnittää huomiota. Voisin harkita herätyskelloksi muuta kuin puhelinta, jotta houkutus ei ole niin suuri ;)

#ruudutonpäivä saa varmasti jatkoa meidän perheessä silloin tällöin. Päivän opit yritän jo ottaa huomioon aiemminkin.