Kati
Saaristoretki

Ihailen vanhempia, jotka suoriutuvat reissuista useammankin lapsen kanssa rennosti. Lopputuloksena vanhemmatkin näyttävät levänneiltä ja lapsilla oli kivaa ja kaikesta säädöstä (jota lasten kanssa aina on) huolimatta reissu kannatti. Hyvä te :)

Itse alan päästä vasta 5 vuoden kohdalla mukaan tähän hommaan. Hitaasti lämpenevää mallia olen. Matkustaminen ja reissaaminen pienen lapsen kanssa ei ole ollut minun juttu. Ajattelin toki ennen lapsen syntymää kuuluvani joukkoon rennot reissaajavanhemmat, joille matkustaminen (koti- tai ulkomailla) lasten kanssa on nautinto. Todisteeksi olin tietysti varannut ennen lapsen syntymää matkan, kun lapsi oli 6 kk…tuloksena kaupunkiloma 30 asteen helteessä itkuisen vauvan kanssa. Todistin itselleni ihan muuta kuin olin ajatellut. Viiden vuoden jälkeen jo naurattaa, silloin taisi enemmän itkettää :D

Mutta onneksi aika kuluu ja lapsi kasvaa, sillä matkakuume on ollut nousussa viime aikoina. Alkunsa se sai toissakesän lyhyestä reissusta, jossa yhtäkkiä tajusin, että meidän silloin 4-v. on joustava matkustaja nykyisin. Ei enää kellontarkkoja päiväunia, joita ilman kellään ei ole kivaa sekä ruoka- ja nukkumaanmenoajoissakin joustoa löytyy. Uusien mahdollisuuksien maailma avautui.

Tänä syksynä olen löytänyt itsestäni jopa ex tempore-reissaajan. Kävipä nimittäin yhtenä syksyisenä viikonloppuna niin, että piti lähteä Turussa käymään. Olisin toki voinut käydä siellä yksistänikin nopeasti junalla ja takaisin, mutta kaikkien yllätyksekseni huomasin suunnittelevani perheretkeä saaristoon siinä sivussa.

Reissun aikaikkuna oli haasteellinen, koska ennen varsinaista saaristoretkeä oli hoidettava Turun pysähdys ja aikaa vain viikonloppu. Niin rento reissaaja en vielä ole, että ilman aivojumppaa olisi selvitty matkaan. Huomasin miettiväni, että onko reissuviikonloppu liian raskas työ- ja päiväkotiviikon jälkeen, jaksaako lapsi istua autossa niin paljon ja löytyykö majapaikkaa sesongin jo päätyttyä jne. Keksin kyllä monta syytä olla lähtemättä.

Onneksi päätimme silti lähteä. Koko reissusta tuli syksyn paras perheviikonloppu, vaikka istuimmekin paljon autossa ja monta eri pysähdystä oli. Sää oli upea, saaristossa oli syksyisen kaunista – ainakin äidin ja isän silmä lepäsi ja mieli rentoutui. Yhteysaluksella matkattiin majapaikkaan, jossa pikkumökissä meren rannalla sai nauttia ilta-auringon laskusta. Illan kruunasi vielä kuuma sauna, josta pääsi uimaan kylmään mereen- ”jääkalikkameininki” nauroi lapsi. Tämän jälkeen nukutti hyvin ja aamulla sai nauttia valmiista herkullisesta aamupalapöydästä. Elämyksiä kaupunkilaisperheelle kaikki. Pitkä kotimatkakin sujui hyväntuuliselta perheeltä.

Vannoutunut kotoilija-minä yllättyi: tämähän oli hauskaa, rentouttavaa, enkä edes stressannut (paljoa). Reissu toi enemmän voimia kuin vei. Siis näinkin voi meidän perhe joskus ladata akkuja! Kyllä näitä hyvän mielen perhehetkiä tarvitaan välillä – arjen vastapainoksi, vaikka tasaisen hyvän arjen ystävä olenkin. Matkalla tuli oltua koko perhe tiiviisti yhdessä, jo automatkojenkin takia. Sai unohtaa tiskit, pesukoneet ja toisten vääriin paikkoihin jättämät vaatekasat. Keskittyä nauruun ja yhdessä oloon. Meillä on perheenä kivaa -fiilistä ei varmaan liikaa voi elämässä olla:) Tulipa jotenkin oltua koko viikonloppu enemmän läsnä: lapselle, miehelle ja itselleen. Kotona sitä helposti katoaa rutiineihin. Reissusta jäi hauskoja muistoja kaikille.

Tässä 5-vuotiaan top 4:

  • autossa piirtäminen
  • jääkalikkana uiminen
  • makuupussissa nukkuminen
  • saunominen erilaisessa saunassa

Että ilmeisesti se autossakin istuminen meni tällä kertaa ok :D

Taidan koittaa toistekin tätä matkailua, kunhan taas ensin vietän riittävästi niitä kotiviikonloppuja. Unelmat karkaa jo pidemmille reissuille...