Eija Mikkola
Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet
Ajatuksia kehopositiivisuudesta ja ulkonäköpaineista. Sain lapsuudessa usein kuulla tovereideni vanhemmilta "Oi kun sä olet noin kauhean laiha." Nämä kommentit jäivät mieleeni ja häpesin painoani. Olisin halunnut olla kuten muut.

Vieras ihminen tulee taputtelemaan naisen pyöristynyttä vatsaa ja kyselemään ”Koska sinulla on laskettu aika?” Vauvasta ei ole tietoakaan, vaan vyötärölle on kertynyt syystä tai toisesta muutama ylimääräinen kilo. Tai työpaikan kahvihuoneeseen mentäessä työntekijä kuulee vahingossa, kun kollegat keskenään puhuvat ”Kylläpä on tuo Päivikin taas loman aikana lihonut”.

Oman ulkonäön arvostelun kohteeksi joutuminen on asia mikä satuttaa varmasti kaikkia. Aikuisena osaamme ehkä paremmin suodattaa vieraiden kommentit omasta ulkonäöstämme, mutta miten käy lasten ja nuorten. Yksikin pahaa tarkoittamaton lapsen ulkonäköä koskeva kommentti voi jäädä kytemään lapsen mieleen ja vaikuttaa lapsen ajatuksiin omasta kehostaan. Lasten ylipaino on nykypäivänä erityinen huolenaihe, ja monet lapset saavat ehkä kuulla kommentteja vartalostaan tai ulkonäöstään niin muiden lasten kuin aikuistenkin suusta.

Ulkonäön negatiivinen kommentointi vaikuttaa lapseen varmasti aina, oli kommentoinnin aihe mikä tahansa. Negatiivinen kommentointi ulkonäöstä ei aina silti tarkoita puhumista ylipainosta tai lihavuudesta. Olen itse ollut ala-asteen ensimmäisinä vuosina luokkani pisimpiä tyttöjä ja myös hoikka. Muistan, että olin huono syömään, mutta kasvanut ja kehittynyt täysin normaalisti – tai ainakin luulen niin. :D Sain lapsuudessa usein kuulla erityisesti ikätovereideni vanhemmilta kommentteja ”oi kun olet niin kauhean laiha”, ”onko vatsasi kiinni selkärangassa?”, ”oi kauhea, syötkö ikinä mitään”. Kavereideni vanhemmat eivät varmastikaan tarkoittaneet tällä pahaa, ja uskon, että jos olisin ollut ylipainoinen lapsi, he eivät olisi päivitelleet ääneen, että miten voin olla noin läski. Mutta nämä kommentit ovat jääneet hyvin mieleeni, ja vaikuttivat myös ajatuksiini ala-asteella.

Olisin halunnut olla kuten muut

Muistan kolmannella luokalla eli 9-vuotiaana, kun oli kouluterveydenhoitajan terveystarkastus, jossa mitattiin ainakin pituus ja paino. Terveydenhoitaja oli antanut kaikille tytöille omat keltaiset post it- laput kotiin vietäväksi, jossa oli pituus ja paino merkittynä. Välitunnilla vertailimme keskenämme lappuja, ja minä olin luokkani pisin ja painoin myös vähiten. Olin luokkani ainoa, joka painoi alle 30 kiloa, ja se tuntui silloin hirvittävän nololta. Häpesin painoani ja hoikkuuttani, olisin halunnut olla pyöreämpi ja että painoni olisi alkanut numerolla kolme. Olisin halunnut olla kuten muut. Mikäli en olisi koskaan kuullut yhtäkään negatiivissävytteistä kommenttia hoikkuudestani aikuisilta ihmisiltä, oleminen luokkani kevyin tyttö ei olisi jäänyt noin elävästi mieleeni.

Viidennen luokan jälkeen kesälomalla jalkani murtui ja se oli kuusi viikkoa kipsissä, ja liikkuminen oli hankalampaa. Muistan syöneeni tuolloin kesälomalla paljon herkkuja, ja koska liikkuminen ei onnistunut painoni nousi kesän aikana jonkin verran. Alkava murrosikäkin vaikutti tietysti omalta osaltaan. Syksyllä kouluun mennessä muistan, kuinka vaatteet tuntuivat päällä erilaisilta, vanhat farkut kiristivät ja vatsaani oli ilmestynyt ensimmäistä kertaa pieni vatsamakkara, josta olin ylpeä. En ollut enää se luokkani hoikin.

Kehu, kannusta, hyväksy ja puutu

Viime aikoina kehopositiivisuus-ajattelu on nostanut päätään, mikä on mielestäni lasten ja nuorten hyvinvointia ajatellen erittäin hyvä asia. Useimmiten näissä kehopositiivisuus jutuissa korostetaan sitä, että on ok olla painavampi tai muodokkaampi kuin nyky-yhteiskuntamme kauneusihanne. Omaa ulkonäköäni ala-asteella ei haitannut ylipaino, vaan päinvastoin olin omasta mielestäni liian hoikka – tai pitäisikö sanoa, että olin muiden mielestä liian hoikka, mikä vaikutti omiin käsityksiini itsestäni. Kaikenlainen negatiivissävytteinen kommentointi ulkonäöstä lapsille ei ole hyväksi. On myös ok olla hoikka tai laiha, ja tuntea kehonsa hyväksytyksi myös ”ruipelona”.

On myös hyvä muistaa, että vaikka muiden silmissä jonkun keho näyttäisi täydelliseltä, niin kyseinen henkilö voi silti olla hyvin epävarma itsestään ja ulkonäöstään. Kehopositiivisuus ei ole yksinomaan ylipainoisille suunnattu juttu, vaan hyvä kaikkien pysähtyä miettimään, että mitä ajattelemme omasta kehostamme.

Ulkonäköpaineita on aina, ja tulee aina olemaan, niistä eivät lapsetkaan voi ehkä koskaan täysin välttyä. Tulisi olla tietynlainen ja näyttää samalta kuin muut. Nykypäivänä ulkonäkökeskeisyys on mielestäni vielä korostuneempaa kuin kaksikymmentä vuotta sitten, kun itse olin koululainen. Nuoret selailevat Instagramissa kuvia nykypäivän täydellisistä treenatuista vartaloista, ja haluavat itse pyrkiä samaan. Tämä ruokkii nuorten kehonkuvien vääristymistä, ja monet nuoret saattavat kokea etteivät ole riittävän hyviä tai sellaisia kuin muka ”pitäisi” olla, vaikka ovat vartaloltaan täysin normaaleja. Ulkonäköpaineet eivät myöskään ole pelkästään tyttöjen juttu, myös pojat voivat kokea riittämättömyyden tunnetta kehonsa vuoksi.

Erilaisuuden hyväksyminen, tukeminen, kannustaminen ja hyvien puolien kehuminen lapsuudesta lähtien on tärkeää. Jokaisessa meissä on hyviä ja kehumisen arvoisia asioita, vaikka emme mahtuisi tiettyihin raameihin. Me aikuiset voisimme miettiä miten puhumme itsestämme ja toisistamme lastemme kuullen. Vaikka olisimme huolissamme naapurin 10v. pojan ylipainosta, niin sen sijaan, että päivittelisimme ääneen omien lastemme kuullen naapurin pojan painoa, niin voisimme vaikka kutsua hänet leikkimään meille. Lapset helposti myös kommentoivat ikätovereidensa ulkonäköä, ja aikuisena meidän tehtävänämme on huolehtia, että kenestäkään ei saa puhua rumasti, vaan jokaisella on oikeus olla sellainen kuin on.

Omalla esimerkillämme viestimme lapsille paljon miten toisista ihmisistä kuuluu puhua. Internetissä on helppo nimettömänä kommentoida ja haukkua toisten ulkonäköä, ja tätä tapahtuu aikuisten toimesta oman käsitykseni mukaan todella paljon. Nuoret ovat somemaailman suurkuluttajia, joten ei anneta heille myöskään kuvaa, että toisten ikävä kommentointi internetissä olisi millään lailla hyväksyttävää. Somekiusaaminen on aina väärin, ja muistetaan myös puuttua siihen.

Tulevana terveystieteiden maisterina haluan ajatella kehoa ja liikuntaa terveyden näkökulmasta.  Kaikki eivät ole luontaisia liikkujia, eivätkä kaikki ole samasta puusta veistetty. Pieni ylipainokaan ei välttämättä ole terveydelle haitallista, mikäli on aktiivinen ja syö terveellisesti. Kehopositiivisuus ei myöskään ole epäterveellisten elintapojen hyväksymistä ja terveyden tahallista vaarantamista. Jokaisen lapsen tulisi kokea olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin on, ja aikuisten tehtävä on tukea ja antaa hyvät eväät terveelliseen elämään. Hyväksytään lapsemme sellaisina kuin he ovat, ja muistetaan kertoa se myös lapsillemme – olet hyvä juuri sellaisena kuin olet!