Perheliikuntaa ohjaamassa

”Liikuntasalin ovi on vielä kiinni. Muutamia lapsia pyörii malttamattomana käytävällä. Oven auetessa hihkuvat lapset säntäilevät pallokorilta puolapuille ja tasapainoilevat voimistelupenkillä. Ohjaajan ei tarvitse kehottaa ketään liikkeelle. Tuokion alkaessa ohjeiden annon täytyy tapahtua nopeasti, sillä lapset kiemurtelevat istuessaan. Nyt on aikaa ja tilaa liikkua. Lasten ilo ja innostus on käsinkosketeltavaa.”

Saimme keväällä 2015 olla mukana toteuttamassa ryhmää, jossa meidän tavoitteenamme oli saada lapset ihastumaan liikuntaan. Käytännössä liikunta oli leikkiä. Ohjaajina tehtävämme oli esitellä lapsille unohtumattomia leikkejä, jotka kulkisivat tuokioista kotipihoille ja jatkuisivat arjessa. Kilpailun sijaan keskityttiin uppoutumaan leikkien tuomiin maailmoihin, joissa lapsilla oli mahdollisuus vaikuttaa juonenkäänteisiin.

Leikki on lapsen tapa ilmaista itseään. Leikin avulla lapsi saa heittäytyä turvallisesti uudelleen tilanteisiin, joita arki on tuonut tullessaan. Aikuisten kummallisia tapoja, ystävyyssuhteita ja haaveita voidaan käsitellä maailmassa, jossa kaikki on mahdollista. Lapset eivät näyttele ihailemiaan hahmoja vaan ovat niitä. Omalla kotipihalla on loputtomasti piilopaikkoja ja salaisuuksia. Satametriset puut kutsuvat kiipeämään. Rohkeimmat hyppäävät pihan suurimman kiven päältä laskuvarjoiksi valjastettujen muovipussien kanssa uljaina sysimustaan rotkoon. Parhaimmillaan lasten liikunta on elämyksellistä leikkiä. Sopivan jännittävässä ja haastavassa puuhassa tunnit muuttuvat minuuteiksi. Hengästynyt, punaposkinen lapsi uppoaa tarinaansa niin tiiviisti, ettei edes tiedosta liikkuvansa. Leikki itsessään on palkinto. Sitä ei tarvitse suorittaa.

Aikuisen näkökulmasta leikki voi olla välillä jopa järjetöntä. Tekisi mieli pyytää lapsia rauhoittumaan, koska silloin tilanteen hallinta tuntuu helpommalta. Mieleen saattaa hiipiä myös pelko. Mitä jos lapsi satuttaa itsensä?

Aikuisen varovainen asenne voi vaikuttaa lapsen intoon liikkua. ”Älä juokse ettet hengästy liikaa” ja ”rauhoitu välillä, ettei tule hiki” ovat esimerkkejä varoituksista, joita ei kannata viljellä. Rajat ovat rakkautta, mutta toisinaan on hyvä pysähtyä ennen kieltävää sanaa. Kiellon takana voi piileskellä aikuisen oma tunne: pelko, epävarmuus tai tietämättömyys. Kieltäminen ei aina ole ainoa keino estää tapaturmia. Yhteiset säännöt, omien kieltojen kyseenalaistaminen ja voimaan jäävien sääntöjen perustelu lapselle vähentävät turhia kieltoja. Tasapaino turvallisuuden ja kokeilun mahdollistamisen välille voidaan löytää yhdessä.

Yhteisten pelisääntöjen sopimisen lisäksi vanhempi voi yllättää lapsen iloisesti lähtemällä leikkiin mukaan. Ohjatessamme lasten liikuntaa vanhemmat olivat osan aikaa mukana ryhmätunneilla. Lasten silmät loistivat, kun vanhemmatkin heittäytyivät rooleihin. Leikki sai uuden ulottuvuuden, kun mukana oli taitavia leikkijöitä joiden avulla hankaliakin pulmia saatiin yhdessä ratkottua. Se oli todellista seikkailua, joka liikutti monessa mielessä. Leikki on tehokas ja terveellinen liikuntamuoto myös aikuiselle. Ryömimällä, kiipeämällä ja rakentamalla aikuinen löytää paitsi lihaksia myös ideoita, joiden olemassaolon on ehtinyt jo unohtaa.

Oppiminen tulee yrityksen ja erehdyksen kautta. Lapsi liikkuu luonnostaan. Aikuisen tärkeä tehtävä on antaa lapsen tutustua kehoonsa. Tällä elämän mittaisella matkalla leikki muuttuu ajan myötä liikunnalliseksi elämäntavaksi. Lapsen ei tarvitse sopia mihinkään muottiin. Omalla tiellään kukaan ei ole hitain tai kömpelöin, vaan leikeissä pidetään yhdessä hauskaa. Aikuisen antaman tuen ja mahdollisuuksien avulla lapsen omasta kehosta muodostuu paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olla.

                                                                                                                                                                                                                                  liikunnanohjaajaopiskelijat Linda ja Emmi