Minna
Ripaus rohkeutta kannatti - sain upean ystävän
Erilaisuus antaa paljon! Kun uskalsin avata kotini oven ja raottaa omaa elämääni, löysin hienon ystävyyden!

Eilen oli ystäväni syntymäpäivä. Olin sopinut, että haen hänet hänen kotoaan klo 12. Kun ovi avattiin, ojensin 28-vuotiskortin ja kerroin, että aion viedä hänet kosmetologille kasvohierontaan. Sain vastaani leveän hymyn.

Ystäväni on samassa elämäntilanteessa kuin minäkin. Hänellä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Itselläni toinen lapsista on jo koululainen, mutta tuoreessa muistissa on aika, jolloin päivät toistivat itseään eikä itselle ollut kerta kaikkiaan aikaa.

Tapasimme ensi kertaa lastemme kautta.
Hänen tyttärensä kävi samaa aamupäiväkerhoa nuorimmaiseni kanssa.
Huomasimme ihailevamme tyttäriemme hiuksia: hän pehmeitä ja vaaleita ja minä taidokkaasti tehtyjä pikkulettejä, jotka näyttivät kauniilta pinkkien ponnareitten rytmittäessä tummaa tukkaa.

Kiinnitin huomiota hänen lämpöönsä ja ystävälliseen olemukseen. Ujouteenkin.
Koin heti, että tämä äiti oli sydämellinen ja vailla aikuista seuraa päivisin.

Pyysin häntä kylään.

Siitä alkoi seikkailuni uuteen.

Kuinka rikas kulttuurinen tausta hänellä onkaan. Kuinka vieraanvaraista ja vilpitöntä antamisen iloa olen hänen sekä hänen miehensä taholta kohdannut. Olen päässyt lähemmäs arabialaista keittiötä kuin ikinä olisin voinut kuvitella.

Puhumme englantia, viittoilemme ja ääntelemme sen mukaan mitä haluamme toisillemme ilmaista. Ymmärrämme toisiamme hyvin myös ilman sanoja. Jos toinen on aivan kysymysmerkkinä, ystäväni mies toimii kääntäjänä.

Minulle ystävyytemme merkitsee paljon. Hän saa minulta apua käytännön asioissa. Avaan hänelle samalla suomalaisuutta. Minä saan häneltä esimerkiksi tarinoita ajasta, jolloin hän asui vielä Jemenissä:
Naiset kokoontuvat yhden naisen kotiin kerrallaan, tekevät kotityöt ja siivoukset yhdessä – ja sitten syödään ja kahvitellaan. Seuraavana päivänä mennään toiseen kotiin.

Olisiko tästä kotiäitivuosia viettäville suomalaisnaisille jotain ammennettavaa?
Yksinkö vai yhdessä – niistä pölykoirista ja sotkuista piittaamatta.
Yhdessä tekeminen on voimauttavaa. Se antaa tunteen, että on arvokas ja riittävä.

Minna

PS. Ystäväni on asunut 5 vuotta Suomessa eikä ollut osannut hakeutua kosmetologille. Hän käyttää hijabia, joten yksityisyys hoidon aikana on tärkeä asia hänelle. Eilen kaikkein paras hetki päivässä oli kun ystäväni, noustessaan hoitopöydältä, sanoi onnellisen näköisenä.
I come back!
Kosmetologin luo on hänen kodistaan 500 metriä.