Pöydänjalka 4.
Tutkiva ruokaoppiminen
Lapsi oppii ruoasta katsomalla, koskettamalla, haistamalla, tunnustelemalla ja ihmettelemällä. Yhteinen tutkiminen voi myös rauhoittaa ruokailutilannetta: huomio kiinnittyy ruokaan, keskustelulle syntyy yhteinen suunta ja lapsen ruokailuun ja syömiseen mahdollisesti liittyvät suorituspaineet vähenevät.
Pysähdy
- Ruokailu nähdään pääasiassa
ravitsemustilanteena - Keskustelu keskittyy syömisen
määrään ja ruokailun sujumiseen - Ruuan tutkimiseen ei käytetä aikaa
- Maistamishalukkuutta ja
ruokarohkeutta ei tueta
suunnitelmallisesti
Kehitä
- Ruokailua tarkastellaan myös pedagogisena
oppimistilanteena - Ruokapuhetta laajennetaan
esim. ruuan väreihin, tuoksuihin,
makuihin ja rakenteisiin - Ruokaan tutustutaan kaikkia aisteja
hyödyntäen - Uusien ruokalajien esittelyyn ja
tutuksi tekemiseen kiinnitetään
huomiota
Tavoitetila
- Ruokailu tunnistetaan
suunnitelluksi ja pedagogisesti
toteutetuksi tilanteeksi - Lapset tutkivat, havainnoivat ja
keskustelevat ruuasta - Aistilähtöinen ruokakasvatus näkyy
arjen ruokailutilanteissa - Ruokaan tutustutaan säännöllisesti
ja suunnitelmallisesti myös
ruokailutilanteiden ulkopuolella
Kohti tavoitetilaa – kokeilkaa yhtä pientä muutosta
Valitkaa yksi konkreettinen kehittämisteko, jota kokeilette esim. 2-3 viikkoa. Alta löydät ideoita kehittämisteoiksi, joista voit myös soveltaa oman kokeilun:
- Lisää pedagogista suunnittelua ruokailuun
- Onnistuneen ruokakasvatuksen edellytykset meillä – tähtityökalu
auttaa luomaan yhteisen näkemyksen ruokakasvatuksen edellytysten kehityskohteista ja keinoista niiden edistämiseksi. - Ruokatutkijoita ruokapöydässä
- Ruokalistan uutuudet tutuiksi
Palatkaa muutaman viikon jälkeen arvioimaan muutosta.