Lapsilähtöinen ruokakasvatus
Tutkitaan, leikitään ja ihmetellään yhdessä
Lapsilähtöistä ruokakasvatusta ohjaavat lasten mielenkiinnon kohteet. Pääpaino on lasten aktiivisessa osallistumisessa, omissa aistikokemuksissa ja niiden ilmaisemisessa. Ruokaa tarkastellaan lapsilähtöisestä näkökulmasta: ruoasta opitaan yhdessä aistimalla, tutkimalla, kokeilemalla, tekemällä ja leikkimällä. Turhista säännöistä voi luopua.
Yhdessä rakennettuja onnistumisia
Turvallinen, lapsen vaikutusmahdollisuuksia vahvistava ohjaustyyli rakentuu mm. seuraavista tekijöistä:
- Ruokaan liittyvissä vuorovaikutustilanteissa lapsi saa aina kokea olevansa ehdoitta hyväksytty ja arvostettu
- Aikuinen asettaa rajat, joiden sisällä lapsi voi kehitystään vastaavasti tehdä ruokaan liittyviä valintoja
- Lasten kanssa pohditaan yhdessä ja perustellen ruokaan liittyviä sääntöjä ja käytäntöjä
Ruokakasvatus on pieniä arjen tekoja
Ruokakasvatus ei vaadi hattutemppuja tai rakettitiedettä, vaan on pieniä arkisia hetkiä, joissa lapsi saa osallistua ja vaikuttaa:
- Lapset voivat ikätasonsa mukaisesti osallistua, esim. oman leivän voiteluun, pöydän kattamiseen ja jälkisiivoukseen
- Lapsi saa ilmaista mielipiteensä ruoasta ja ruokailusta, esim. yhteisten sääntöjen laatiminen ruoan maistamisesta tai ruoan jättämisestä, suosikkiruokien ehdottaminen ruokalistalle tai osallistuminen pohdintaan tarjotaanko porkkanat raasteena vai tikkuina
- Seurataan ja vähennetään yhdessä ruokahävikkiä
- Lasta kannustetaan yhdessä sovittuihin, ystävällisiin ruokatapoihin sekä kaverin huomioimiseen ja mielen malttamiseen
- Lapset vierailevat keittiössä, ruokakaupassa tai ruoan tuottajien luona, mahdollisuuksien mukaan
- Yhdessä lasten kanssa sovitut säännöt ja pieni hölläily tukevat rentoa ja joustavaa ruokasuhdetta, ruokarohkeutta ja arjen ruokailoa
Kaipaatko käytännön vinkkejä ja ideoita lasten ruokakasvatukseen?
Omien kokemusten kautta ruokarohkeaksi
Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen kokemus on tärkeä – ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa tehdä havaintoja ruoasta.
- Lapsi valitsee ja annostelee itse ruokaansa ikätasonsa mukaisesti. Samalla hän harjoittelee tunnistamaan ja ilmaisemaan omia nälkä-kylläisyystuntemuksiaan. Lapsen tuntemuksia kunnioitetaan. On ok, että toisina päivinä ruoka maistuu paremmin kuin toisina.
- Kannustetaan lasta tutustumaan ja maistamaan uusia makuja
- Lapsen motivaatio kasvaa, jos hän saa itse valita mitä hän haluaa harjoitella maistamaan
- Lapsi opettelee tunnistamaan omia makumieltymyksiään – kaikesta ruoasta ei tarvitse pitää. Jokaisella on oikeus olla myös kokeilematta tai maistamatta
”Lapset syövät sitä, mistä pitävät.
Pitävät siitä, mikä on tuttua.
Tutuksi tulee se, mitä on tarjolla usein”
Susanna Anglé, psykologi ja psykoterapeutti
Ruokakasvatus osana kaikkea pedagogista toimintaa
Ruokakasvatus on parhaimmillaan koko päivän läpileikkaava osa pedagogista toimintaa.
- Ruoka on monipuolisesti läsnä leikeissä ja suunnitellussa toiminnassa
- Esim. matemaattisten ja kielellisten tehtävien sekä musiikillisen, kuvallisen ja kehollisen ilmaisun kautta
- Ruokakasvatuksen avulla lapsi oppii käytännönläheisesti ruoasta, ruoka-aineista, niiden alkuperästä, valmistuksesta ja ruokakulttuurista
- Leikillisyyden ja huumorin lisääminen haastavissa tilanteissa auttaa ruokailutilannetta pysymään rentona sekä auttaa lasta pääsemään harmitusten yli esim. taikalusikan ilmestyminen pöytään tai hyppysellinen ihmepulveria ruoan päälle voivat helpottaa, kun kiukku valtaa pikkuruokailijan mielen
Myönteinen ruokapuhe tuottaa ruokailoa
Aikuiset ovat avainasemassa myönteisen ruokapuheen ja uteliaisuuden vahvistamisessa. Muutamalla hyvällä perusrutiinilla päästään jo pitkälle:
- Kannustetaan lapsia myönteiseen ruokapuheeseen
- Varataan riittävästi aikaa ruokailuhetkiin ja kiireettömälle keskustelulle
- Luodaan ilmapiiri, jossa ehtii ja uskaltaa keskustella ruoasta ja kertoa mielipiteensä
- Rohkaistaan lasta kysymään kaverin mielipide ruoasta ja kertomaan hänelle myös oma mielipide
- Mietitään yhdessä, miten voidaan kohteliaasti ilmaista, kun ruoka ei ole mieluisaa
Lapselle tärkeää
Kasvattajien on hyvä pysähtyä ja miettiä lapsen näkökulmasta ruokailun rutiineja, kuten:
- Oma paikka (samana pysyvä paikka, jos mahdollista) tuo turvaa ja rauhoittaa
- Astiat ovat hyväkuntoisia ja ruokailuvälineet lapsen käteen ja suuhun sopivia
- Lautanen on tarpeeksi iso ja siihen saa annosteltua ruoka-aineet selkeästi (tarvittaessa siten, etteivät ne koske toisiinsa)
- Saatavilla on tietoa tarjoiltavasta ruoasta (esimerkiksi kuvia)
- Lapsi voi osallistua ja toimia omatoimisesti taitojensa mukaan
- Ruokien, astioiden, lautasliinojen, somisteiden ja ruokakuvien esillepano ja värikkyys lisäävät houkuttelevuutta
- Astioita koskevat toimintatavat ja paikat ovat kaikkien tiedossa.
- Ruokailutilanne on myönteinen ja kannustava.
- Lapsella on pöytäseuraa.
- Lapsi saa myönteistä palautetta.
Lisää aiheesta:
- Suositus: Terveyttä ja iloa ruoasta – varhaiskasvatuksen ruokailusuositus 2018 @Valtion ravitsemusneuvottelukunta (VRN)
- ProGradu: Koti ja päiväkoti lasten ruokakasvattajina. Nina Hopia. Pro gradu -tutkielma, 2016 @Helsingin yliopisto
- Video: Mihin ruokakasvatusta tarvitaan? @Ruokatieto
- Kirja: Aistien avulla ruokamaailmaan – Sapere-menetelmä päivähoidon ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tukena, Aila Koistinen ja Leena Ruhanen (toim.) 2009 @Sitra
- Julkaisu: Lasten ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa – ruokailoa ja terveyttä lapsille. Turun lapsi- ja nuorisotutkimuskeskuksen julkaisuja 8/2014. @Turun yliopisto @Sapere