3. Miten tuen lapsen ja nuoren kehosuhdetta ohjaajana tai valmentajana?
Jokaisen keho on vähän erilainen, ja omanlaisenaan juuri oikeanlainen. Kehosta kannattaa pitää huolta, koska se pitää sinusta huolta.
Lapsen tai nuoren kehitysvaiheiden huomioiminen:
Varhaislapsuus n. 3-6 v.
- Leikki-ikäinen 3–5-vuotias tarkkailee ja elää sosiaalisten sääntöjen kehitysvaihetta: Miten toimitaan erilaisissa tilanteissa.
- Lapsen ajattelu on hyvin konkreettista ja ohjauksessa tarvitaan selkeitä lyhyitä ohjeita ja mallin näyttämistä.
- Oma ja muiden keho kiinnostaa, seksuaalisuuden teemat eli tyttöjen ja poikien erilaisuus aletaan huomata,
- Turvataitojen opettelu – mitkä ovat rajani, mikä on soveliasta, miten toistaa saa koskettaa. Turvataidot suojaavat lasta esim. kiusaamiselta, väkivallalta ja auttavat tunnistamaan ikäviä tilanteita ja pyytämään apua aikuiselta
Keskilapsuus n. 6-12 v.
- Harjoitellaan itsenäisempää toimimista.
- Keho kehittyy ja muuttuu yksilöllisesti omaan tahtiinsa.
- Noin 6-vuotiaana alkaa vertailu, millainen minä olen suhteessa kavereihin. Oman kehon vertailu toisiin alkaa.
- Liikunnalliset ja motoriset taidot kehittyvät nopeasti.
- Voimatasot ja kestävyys kehittyvät. Ovat monessa taitavia, monipuolinen liikkuminen tärkeää.
- Aikuisten läsnäolo tärkeää, tarvitsevat paljon myönteistä palautetta omasta toiminnastaan ja se tukee myönteisen minäkuvan kehitystä.
Nuoruusikä n. 13-25 v.
- Murrosikä on suurten muutosten aikaa kehon, mielen ja sosiaalisten suhteiden osalta.
- Murrosikä alkaa useimmiten tytöillä aiemmin kuin pojilla, alkamisajoissa on suurta vaihtelua. Jos murrosiän muutokset alkavat varhain tai myöhään, se saattaa aiheuttaa häpeää ja epävarmuutta.
- Kehossa tapahtuvat muutokset tapahtuvat nopeammin, kuin mieli pysyy mukana – tämä voi aiheuttaa ristiriitaisia tunteita.
- Kaverisuhteet ja joukkoon kuuluminen ovat murrosikäiselle hyvin tärkeitä
- Murrosiässä aletaan etsiä vastausta siihen, kuka minä olen ja yksi nuoruusiän tärkeimpiä kehitystehtäviä on, että käsitys itsestä vahvistuu.
- Ympäristöllä iso rooli siinä, millaisia käsityksiä nuori saa itsestään, mitä vahvistetaan.
Harrastaminen luo mahdollisuuden kuulua joukkoon
- Kaikilla lapsilla on oikeus osallistua liikunnalliseen harrastustoimintaan. Ryhmissä on mukana monenlaisia lapsia; pitkiä, lyhyitä, ujoja, vauhdikkaita, eri kieliä puhuvia ja toimintarajoitteisia. Erilaisuus on rikkaus ja kaikki tuovat mukanaan omia vahvuuksiaan.
- Lasten liikuntaharrastukset lisäävät paitsi liikettä, myös sosiaalisia suhteita ja osallistumismahdollisuuksia sekä vähentävät yksinäisyyttä.
- Lapselle ja nuorelle tärkeää on kokemus mukaan pääsystä, hyväksytyksi tulemisesta ja kuulumisesta porukkaan.
- Lapsi ja nuori kokee kuuluvansa joukkoon, kun häntä arvostetaan, hänellä on merkitys ja hän on yhdessä olo on mukavaa.
- Myönteinen kokemus ja myönteinen ympäristö saavat lapsen harrastamaan mielellään ja olemaan aktiivinen osallistuja.
- Monenlaisten, keskenään erilaisten lasten ohjaaminen samassa ryhmässä opettaa ohjaajille ja valmentajille kekseliäisyyttä, joustavuutta ja ongelmanratkaisukykyä.
- Ohjaamistaidot kehittyvät kokemusten kasvaessa ja mallia kannattaa ottaa kokeneilta kannustavilta ohjaajilta.
Myönteinen ja kannustava palaute saa lapsen ja ilmapiirin kukoistamaan
- Kannustaminen ja positiivinen palaute kasvattaa myönteistä minäkuvaa. Kehuja kannattaa jaella pienistäkin asioita.
- Meissä kaikissa on hyviä ja ihailtavia ominaisuuksia riippumatta ulkomuodosta – mitä haluan nähdä lapsessa, millaisia vahvuuksia hänellä on?
- Opettele käyttämään ohjaamisessa vahvuussanoja monipuolisesti;
”Olet rohkea, vahva, hyvä kuuntelemaan, hyvä toimimaan ryhmässä”.
”Tänään olit kyllä hyvä kannustaja koko porukalle… jne”
Case esimerkkejä erilaisista tilanteista ja palautteen antamisen tueksi:
- Pienten lasten vertaillessa itseään muihin:
”Miks Milla ei osaa kärrynpyörää? Mä osaan” ->
Pienille lapsille on tyypillistä kertoa avoimesti omasta osaamisestaan ja vertailla itseä ja toisia. Tällaiseen voi vastata esim: ”Milla harjoittelee kärrynpyörää ja siihen liittyviä taitoja, jokainen teistä harjoittelee jotain ja oppii asioita eri aikoihin.”
- Yrittämisen merkityksen huomaaminen ja kannustaminen:
“Olet harjoitellut tosi sinnikkäästi, se on hienoa!”
- Palautteen yksityiskohtaisuus, eli mistä kehutaan tai mitä huomioita teit ohjaajana:
“Hyvä hyvä!” vai “Osasit upeasti ojentaa nilkkojasi.” Kun sanoittaa mitä hyvää huomaa lapsen tekevän, palaute tuntuu henkilökohtaisemmalta.
- Toiminnan korostaminen ominaisuuksien sijaan:
“Olet ketterä/nopea.”, vai “Liikutit jalkojasi supernopeasti!”
- Monipuolinen, kannustava palaute:
Vaikka isokokoinen lapsi olisi kuulantyönnössä hyvä, ei aina kehuta häntä vaan vahvaksi vaan annetaan myös kannustavaa ja kehittävää palautetta niissäkin suorituksissa, joissa lapsi on ”heikompi.” Tällöin taas huomio toimintaan: ”seurasit pallon liikettä tänään tosi paljon paremmin, olet selvästi kehittynyt tässä.”
Pohdintatehtävä:
Mikä on sinulle luontainen tapa kannustaa, ja mitkä sanat tuntuvat itsellesi luontevilta? Valitse muutama lempikannustus kuvasta ja kokeile käyttää niitä seuraavissa treeneissä. Muuttuuko jokin lapsissa tai tunnelmassa?
Koita viljellä sanoja mahdollisimman usein ja kannusta myös lapsia käyttämään kannustavia sanoja toisilleen 😃
Hienoa, pääsit osion 3/5 loppuun!