Siirry sisältöön

Lastenlääkärin vastauksia lasten ylipainosta

Vanhemmilla on usein monia asioita, joita he miettivät liittyen oman lapsensa ylipainoon. Neuvokas perhe haastatteli lastenlääkäri Marketta Dalla Vallea ja pyysi häneltä vastauksia perheiden yleisimpiin kysymyksiin.

Neuvokas perhe -tiimi
Julkaistu 18.12.2019
Päivitetty 10.8.2020

Vanhempien kysymyksiä lastenlääkärille liittyen oman lapsen ylipainoon.

Marketta, sen lisäksi että tutkit lasten lihavuutta, olet lasten ja nuorten lääkärinä myös hoitanut lihavia lapsia. Kerrotko, miksi lapsen ylipainoon tulee puuttua? Eikö tämä ole perheen oma asia?

Ylipaino liittyy lapsen ja nuoren kasvun asioihin. Kasvuhan on myönteisimmillään ilon asia. Lapsen mittaa on kodeissa merkitty ovenpieliin ja seinätapetteihin. Painoa on katsastettu silmämitalla, verrattu naapurin poikiin ja serkkutyttöihin. Terveydenhuollossa Suomessa – neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja kaikkialla missä lapsen terveyttä huomioidaan – meillä on ollut ikiajat eräänlainen sopimus perheiden kanssa siitä, että on lupa mitata lasta. Kasvua seuraamalla seuraamme samalla lapsen terveydentilaa. Kun kasvukehitys etenee tasaiseen ja odotetusti suomalaisilta kasvukäyriltä huomioiden, paljon on jo lapsen asioista kunnossa. Jos kasvusuunta muuttuu odotetusta, on syytä miettiä mitä se merkitsee, onko se huoli, onko asiaa syytä huomioida lähemmin. Näin siksi, että osaisimme tarvittaessa tutkitun taustasyyn mukaisesti auttaa lasta kasvamaan jälleen terveesti omien edellytystensä mukaisesti. Tämä pätee niin pituuskasvun kuin painokehityksenkin osalta. Kasvukäyrät auttavat meitä havainnollistamaan liiallisen painon nousun, lihomisen. Ja mitä varhaisemmin tämä huomioidaan, sen helpommin ja nopeammin painokehitys on palautettavissa terveelliseksi.  Lapsen painokehitystä asiallisesti ja perustellusti huomioidessani minä lääkärinä olen lapsen terveyden ja hyvinvoinnin asialla. Ylipainosta voi olla lapselle seuraamuksia, jotka me ammatiksemme terveyttä huoltavat osaamme ottaa huomioon. Ja ajattelen, että tällainen lapsen terveydelle merkityksellinen asia meidän tulee jakaa perheiden kanssa.

Miten vanhempi voi parhaiten tukea lapsen tervettä kasvua?

Yksinkertaisesti helpolla reseptillä: antamalla lapselle ravintoa, rasitusta, riemuja, rajoja ja rakkautta. Pulmat syntyvät silloin, kun me vanhempina joudumme lisäämään reseptiin tarkennuksia. Kuinka paljon ja minkälaista ravintoa, mitä rajoja, minkä verran ja mitä rasitusta. Rakkaudella ei ole rajaa, kunhan sitä ja sen mukanaan tuomaa huolenpitoa on lapselle ainakin turvaksi asti. Aikoinaan luonto ja elämä itse pitivät huolta tärkeimpien tarpeidemme säännöstelystä ja säännöllisyydestä. Syötiin kun oli nälkä, ja kaikki olivat kotona, kun keitto kypsyi. Syötiin sen verran että vatsa tuli täyteen. Liikuttiin koulumatkat, ja huvit olivat hiihtoa, luistelua koulupäivän päälle. Yöt olivat nukkumista ja lepoa varten. Elämä oli monella lailla luonnollisempaa. Hyvinvointimme rinnalla olemme luoneet itsellemme joukon pulmia, jotka tekevät myös vanhempien kasvatustehtävän monimutkaisemmaksi. Terveen kasvun tukeminen on lapsen perustarpeiden tyydyttämistä, läsnäoloa, yhdessäoloa, kehon luonnollisen rytmin kunnioitusta, arjessa punnertamista. Meissä ihmisissä on kuitenkin vielä sen verran luonnollisuutta jäljellä, että luottakaamme vanhempina myös omiin vaistoihimme, varttukaamme lastemme rinnalla antamalla heille esimerkki hyvästä, tarpeellisesta ja riittävästä. Ottakaamme vanhempina selvää siitä, mitä emme vielä tiedä, ja siirtäkäämme hyvä oppimamme ja hyvät arvomme lapsillemme.

Jos lapsi on jo ylipainoinen, miten asiaa hoidetaan terveydenhuollossa? Mitä siellä tapahtuu? Entä kuinka perhe pääsee erikoissairaanhoitoon?

Lapsen ylipainon hoitaminen terveydenhuollossa on yhteistyötä perheen kanssa. Joskus lihominen huomataan kotona, tavallisimmin terveydenhuollossa, ja tällöin asian hoitaminen lähtee siitä, että saadaan yhteys kotiin, vanhempiin. Ylipainon kehittyminen on havainnollistettava, ja kaikkien on oltava asiasta yhtä mieltä. Seuraavaksi kartoitetaan, mikä mahdollistaa lihomisen, mikä on lapsen terveydentila ja mitä haittaa ylipainosta on lapselle nyt ja tulevaisuudessa. Ylipainoisuuden turvallinen hoito perustuu elintapamuutoksiin, joten on hyvin tärkeää yhdessä perheen kanssa käydä läpi ne asiat, joissa muutoksia tarvitaan painokehityksen hallitsemiseksi ja toisaalta huomioida ne asiat ja vahvuudet, joita juuri kyseisessä perheessä voidaan käyttää hoidon tueksi. Asian tärkeäksi kokeminen terveydellisesti on mielestäni hyvin oleellista painonhallinnan onnistumisen kannalta. Muutosohjeet perustuvat tutkittuun tietoon hyvistä ravinto- ja ruokailutottumuksista, liikunnasta, rajatusta ruutuajasta ja riittävästä levosta. Suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus muutoksissa ovat tärkeitä. Muutokset toteutuvat ja tulokset syntyvät pienin askelin; pitkäjänteinen jaksaminen ja onnistuminen asiassa voi joskus syntyä vasta monen takapakin kautta. Oma terveydenhoitaja on hyvä yhteistyökumppani näissä asioissa perheen ja lapsen kanssa. Häneltä saa paitsi ohjeita myös hyviä vinkkejä ja linkkejä siitä, mistä luotettavaa tietoa voi tarvittaessa hankkia lisää. Neuvokas perhe on usein myös terveydenhoitajan hyvä työväline. Ravitsemusterapeutin ohjausta toivon kaikille perheille. Fysioterapeutti, perheterapeutti tai psykologi, tai joskus perheen sosiaalityöntekijä, voivat olla oiva, sopivin apu. Millä tavoin sitten lapsi ja nuori on tässä kaikessa mukana, riippuu hänen iästään ja kehitysasteestaan. Tärkeää on, että asia huomioidaan ja hoidetaan hyvässä ilmapiirissä niin kuin mikä sairaus tahansa.

Meillä Suomessa on selkeä Käypä hoito -suositukseen sekä paikallisiin hoitopolkuihin perustuva järkevä lasten ylipainoisuuden hoitokäytäntö. Ehkäpä erikoissairaanhoitoon ei ’päästä’ vaan ehkä sinne paremminkin ’joudutaan’. Ylipaino ja lihavuus on asia, jossa perheitä ja lapsia lähimpänä olevalla perusterveydenhuollolla on hyvä kokemus ja osaaminen, ja tavallisimmin asia hoidetaankin perusterveydenhuollossa. Erikoissairaanhoidossa hoidetaan ainoastaan hyvin vaikeata lihavuutta sekä sellaista lihavuutta, johon jo liittyy merkittäviä aineenvaihdunnallisia muutoksia tai lihavuuden taustalla epäillään muuta sairautta. Oma sairaalani sijaitsee mäellä ja tässä kukkulan valtauksessa lasten ja nuorten lääkärinä soisin, että vastaisuudessa aina vain vähemmän ja vähemmän lihavia lapsia ja nuoria kuuluisi erikoissairaanhoidon hoitoon.

Kuinka usein lapsen lihavuuden taustalta löytyy jokin sairaus?

Itse asiassa ylipainoisuuden yleisyys huomioiden hyvin harvoin lihavuuden taustalta löytyy muuta sairautta. Jos lihomiseen liittyy pituuskasvun hidastumista tai kehityksellistä tai terveydellistä häiriötä, voi lihavuuden syy olla muu kuin se tavallisin eli saadun ja kulutetun energiamäärän epäsuhta.

Jos vanhempi kokee rajoittamisen haastavaksi, esimerkiksi ruutuaikaan tai syömiseen liittyen, mitä sanoisit ohjeeksi vanhemmille rajoittamiseen ja rajaamiseen?

Minä itse vanhempana, isovanhempana ja lastenlääkärinä ajattelen, että rajoitta voi rakastaa, mutta rajoitta ei voi kasvattaa. Rajojen asettaminen ei ole vanhemman tai aikuisen diktatuuria vaan huolenpitoa lapsesta. Vanhempien kuuluu olla hyvällä tavalla tiukka, sovituista säännöistä kiinnipitävä. Säännöt voidaan kyllä perheessä laatia yhdessä ja yhteisiksi. Helpointa on, jos hyviä sääntöjä on rakennettu jo aivan pienestä pitäen. Vaikeampaa – vaikkei varmaan silloinkaan liian myöhäistä – on ryhtyä yhtäkkiä ’sääntöaikuiseksi’ murrosikäiselle lapselleen. Aina olisi myös huomioitava se, millä korvaan napostelun ja mitä mielekästä tekemistä tulee rajatun ruutuajan tilalle eli mitä mukavaa rajaus mahdollistaa: aurinkoa, tuulta ja tosielämän ihmissuhteita.

Osa vanhemmista ei halua, että lapsen aikana puhutaan ylipainoista tai lihavuudesta. Mitä mieltä olet tästä asiasta?

Tämän asian minä kohtaan joskus työssäni lasten ja nuorten lääkärinä, ja haluaisin pohtia tätä yleistetymmin, en vain ylipainoon tai lihavuuteen liittyvänä. Ymmärrän, että vanhemmat haluavat täten suojella lastaan, ja ehken myös vähän omaa itseään. Mutta vaikeneminen voi kasvattaa mörköjä, tabuja, minä ajattelen. Ja mörköhän on usein pelottava, erityisesti lapselle. Minä en koe myöskään olevani täysin rehellinen lapsen suhteen, jos vaikenen tai kierrän asian. Ja kyllä se lapsi jostain kautta saa kuulla olevansa ylipainoinen – miksei hän voisi kuulla ja puhua siitä turvatussa vastaanottotilanteessa? Omaa ammattitaitoani on puhua lapselle ja nuorelle hyvin, hänen ikänsä ja erityisesti hänen kehitysikänsä huomioiden niin, että en syyllistä tai loukkaa lasta. Voin myös puhua vain asioista kerrallaan, jotta aikaa jää myös ymmärtämiseen ja vuoropuheluun. Ylipainoisuus ja lihavuus herättävät aina monenlaisia tunteita niin lapsissa kuin perheissäkin, ja minä ajattelen, että vasta nämä kaikenlaiset tunteet kohtaamalla, voimme päästä lapsen ja nuoren ylipainon hoidossa luottamuksella ja yhdessä eteenpäin.

Kysymyksiin vastasi Marketta Dalla Valle, lastentautien erikoislääkäri, tutkija, Pohjois-Karjalan keskussairaala, Itä-Suomen yliopisto.

Marketan muita vastauksia liittyen lapsen terveyteen ja sairauteen voi käydä katsomassa myös YLE:n Akuutti-ohjelmasta.

Perimän vaikutus lapsen ylipainoon

Vanhemmat pohtivat usein geenien ja perimän vaikutusta oman lapsen ylipainoon. Samassa perheessä voi olla hyvin erilaisia ja erikokoisia lapsia. Asiaan ei ole olemassa vielä valmiita tai lopullisia vastauksia ja geenien merkitystä selvitellään koko ajan lisää.

Lastenlääkäri Marketta Dalla Valle on koonnut Neuvokas perheen pyynnöstä kirjoitukseensa asioita, jotka liittyvät teemaan perimän merkityksestä lapsuuden lihavuudessa. Asia on usein esillä Neuvokas perheen koulutuksissa sekä keskusteluissa terveydenhoitajien ja perheiden kanssa. Marketan kirjoituksen pääset lukemaan sivun alla olevasta liitteestä.

Näistä Neuvokas perheen koostamista ajatuksista voi olla myös hyötyä pohtiessanne perimää ja sen vaikutusta lapseen.

  1. Meillä jokaisella on omanlainen perimämme, johon emme voi vaikuttaa. Sen vuoksi kannattaa keskittyä asioihin, joihin voimme vaikuttaa; päivittäiset valinnat, yhteinen mukava yhdessäolo.
  2. Kaikilla on oikeus samoihin perheen sääntöihin, perimästä huolimatta. Vaikka yhdellä lapsella perheessä olisi selkeästi enemmän taipumus saada ylipainoa, hänellä on sama oikeus nauttia ruokapöydässä ja juhlatilanteissa. Jokaisella on oikeus tuntea itsensä hyväksytyksi omana itsenään.
  3. Nähdään perimä ennen kaikkea positiivisena asiana. Mitä kaikkea hyvää lapsi on perinyt vanhemmiltaan; silmien väri, paksut hiukset, kenen luonne. Entä ketä isovanhemmista lapsi muistuttaa, mitä suvun piirteitä lapsessa näkyy? Löytyykö suvun vanhoja valokuvia, joista voi hakea yhteisiä piirteitä?

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset