Siirry sisältöön

OSA 5. Syömisen pulmia?

Lapsille on luontaista, että syömisen vaiheet vaihtelevat. Vaiheissa on se armollista, että niillä on paitsi alku, myös loppu. Koska syöminen on kuitenkin niin iso osa lapsiperheen arkipäivää, ovat usein kaikki keinot tuon vaiheen helpottamiseksi tervetulleita. Tässä osuudessa pääsette tutustumaan ja kokeilemaan näitä keinoja.

Mitä on hyvä syöminen?

 

Hyvä syöminen on makujen, ravintoaineiden, sosiaalisten tilanteiden, mielihalujen ja aikataulujen soppa. Perheessä on usein monenlaisia syöjiä – yksi on kulinaristi, toiselle ruoka on tankkausta energiaa varten ja kolmas totuttelee hitaasti makuihin.

1. Säännöllisyys
Selkeät ateriat auttavat rytmittämään päivää sekä hallitsemaan mielitekoja, ahmimista ja annoskokoa. Lapsen sekä aikuisten on hyvä syödä 4-6 ateriaa päivässä.
2. Monipuolisuus
Ruokavalintojen monipuolisuus ja laatu varmistavat tarvittavat rakennusaineet ja makumaailman laajentumisen.
3. Kohtuullisuus
Ruoan määrä on itselle sopiva. Kylläisyyden ja nälän tunnistaminen ovat taitoja, joita voi harjoitella.

 

4. Joustavuus
Joustava ja mutkaton suhtautuminen ruokaan on ruokakasvatuksen timantti. Ei ehdottomuuksia eikä jäykkiä sääntöjä.
5. Sosiaalista
Seurassa syöminen on luontevaa ja ilmapiiri myönteinen, yhdistyy  ateriaan myönteisiä kokemuksia ja lapsi saa tukea ruokavalintoihin ja samalla voi vaihtaa päivän kuulumisia.
6. Nautinnollisuus
Jokaisella on oikeus nauttia ruoasta ja makuelämyksistä. Nautinnollisuus on helpompaa, kun kohdat 1-5 ovat tasapainossa. Silloin ei satunnaisista poikkeuksista tarvitse tuntea syyllisyyttä.

Miten arvioisit omaa ja lapsesi suhdetta ruokaan?

Hyvä syöminen on laaja kokonaisuus. Voit tehdä janaharjoituksen perheen, itsesi tai lapsen näkökulmasta. Pohdi janojen avulla:

  • Mitä hyvää meidän perheen ruoka- ja syömistottumuksissa on?
  • Miten me suhtaudumme ruokaan?
  • Mitkä asiat lapselta sujuvat hyvin? Missä on haasteita?
  • Onko lapsen suhde ruokaan samanlainen kuin meidän aikuisten?
  • Mikä on riittävän hyvä? Tarvitseeko tavoitella 10 vai onko se joskus jopa haitaksi?

Neuvokas perhe janakuva

Nam!-tehtäväsivu

Nam! -sivun tarkoituksena on, että lapsi voi kertoa oman näkemyksensä syömisestä. Sivun voi pienemmän lapsen kanssa täyttää myös haastattelemalla.

Nam tehtäväsivu

  • Millaisia ruokia minä tykkään syödä?
  • Entäpä vanhempani?
  • Millaisia makuja olen oppinut viime aikoina maistamaan?
  • Osaanko valmistaa jotain ruokaa jo itse?

 

 

 

Täytä tai tulosta tästä

Miten harjoitella tunnistamaan nälkä ja kylläisyys?

Luontainen nälän ja kylläisyyden tunnistaminen on toisille helpompaa kuin toisille – aina nälkä tai ei koskaan nälkä. Toisen tekee mieli syödä koko ajan ja toinen ei malttaa muulta tekemiseltä huomata nälkää ja rauhoittua syömään. Kylläisyysmittari havainnollistaa lapselle sopivaa ruokamäärää ja voi auttaa harjoittelemaan kylläisyyden tunteen tunnistamista yhdessä.

  • Milloin minulla on kiljuva nälkä?
  • Olenko nyt sopivan kylläinen?
  • Onko minulle joskus tullut ähky?

Kylläisyysmittari havainnollistaa lapselle sopivaa ruokamäärää ja voi auttaa harjoittelemaan kylläisyyden tunteen tunnistamista yhdessä. Voitte tulostaa sen värikkäänä versiona tai mustavalkoisena värityskuvana.

Katso vinkit: Kylläisyys ja annoskoko – tarvitseeko syömistä rajoittaa? Lapsen ylipainon vuoksi tai kylläisyyden säätelyn haasteissa voi vanhempana joutua pohtimaan miten toimia ruokamäärien kanssa. Näissä tilanteissa on erityisen tärkeää keskittyä joustavan ja hyvän ruokasuhteen kasvattamiseen, jotta suhde ruokaan ei vääristyisi.

Kasvikset ja hedelmät

Kasvikset eivät maistu?

Kasvisten, hedelmien ja marjojen makumaailma on vivahteikas ja ruokarohkeutta vaativaa. Makeaa, kirpeää, hapanta ja karvasta. Sekä raakaa, kypsää, pehmeää ja rouskuvaa.

Lapsi nirsoilee tai syö valikoivasti?

Valikoiva syöminen ja pieniruokaisuus on lapsilla yleistä ja suurin osa lapsista suhtautuu luontaisesti valikoiden uusiin ruokiin erityisesti 2-6-vuotiaina, mikä on täysin normaalia. Ruokarohkeus kehittyy monille ajan ja lempeän toiston kautta.

  • Pieniruokainen lapsi voi syödä monipuolisesti, mutta annokset ovat todella pieniä. Tämä ei ole ongelma, jos lapsi kasvaa ja kehittyy omilla kasvukäyrillään normaalisti.
  • Pieniruokaisten lasten ruokavaliossa säännölliseen ateriarytmiin ja välipalojen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Usein pieniruokainen lapsi saattaa syödä samankokoisen annoksen pääruualla ja välipalalla, joten siksi välipalojen laadulla voi olla isompi merkitys koko päivän ruokavaliossa.
  • Nirsoileva eli valikoivasti syövä lapsi ei mielellään maista uusia makuja tai ruokia.  Lue 10 vinkkiä nirsoiluun ja valikoivaan syömiseen.

tyttö miettii ruokapöydässä

Ruokailoa yhdessä kokeillen!

Ruoka on iloinen asia ja aina ei tarvitse edes syödä, että on hauskaa 🙂

lapset leipovat äidin kanssa

  • Moniin syömisen pulmiin auttaa ruokien tuleminen tutuksi muutenkin kuin maistamalla.  Lapset ovat nimittäin siitä vekkuleita, että he syövät sitä mistä pitävät, pitävät siitä mikä on tuttua ja tutuksi tulee se mitä on tarjolla 😉
  • Ruokaan voi tutustua kaikilla aisteilla, kotona, kaupassa, kokaten, leipoen, testaten tai jopa leikkien!
  • Kannusta lasta itse osallistumaan viikon ruokien ja välipalojen suunnitteluun. Etsikää kivoja ohjeita yhdessä
  • Jokapäivä ei tarvitse innostua arjessa lapsen kanssa yhteiskokeiluista, mutta välillä kannattaa sietää sotkua ja antaa mennä!

 

Herkut osana joustavaa ruokasuhdetta

Lapselle joustavan ruokasuhteen kehittymistä auttaa, kun ruokia ei jaeta jyrkästi terveellisiin tai epäterveellisiin ja herkut ovat luontaisesti pieni osa ruokavaliota. Toisille itsesäätely ruuan ja herkkujen suhteen on helpompaa, toiset meistä tarvitsevat enemmän siihen apua.

  • Lapselle voi sanoittaa, että on arkiruokia, joita voi syödä joka päivä runsain määrin ja toisaalta on ruokia, joita syödään pienempiä määriä tai erikoistilanteissa.
  • Joustava suhtautuminen ei tarkoita, että herkkuja syödään määrättömästi tai jatkuvasti.

 

 

tyttö ja poika ja mehujäätelö

  • Herkuista ei kannata tehdä sen isompaa numeroa eikä käyttää niitä palkintona. Suosi yhdessä syömistä ja anna herkkujen olla kiva juttu. Yhdessä jaetut herkkuhetket auttavat oppimaan sopivaa annoskokoa.
  • Täyskiellot esimerkiksi makeille herkuille voivat lisätä lapsen kiinnostusta niihin ja aiheuttaa syyllisyyttä, jos esimerkiksi kaverin luona syö niitä tai salailua syömisistä.

 

 

  • Jokaiselle perheelle sopii erilaiset käytännöt, miten herkkuja syödään ja aikuisilla on hyvä olla yhtenäinen mielipide asiasta. Koululaisen kanssa on hyvä sopia esimerkiksi oman rahan käytöstä iltapäivisin.
  • Anna lapselle aikaa opetella uusia tapoja. Esimerkiksi satunnaiset herkkuhetket eivät lannista uusien taitojen opettelua. Huomenna on uusi päivä harjoitella.
  • Muista, että kaikilla on oikeus nauttia ruoasta ja herkutella välillä – painostaan ja koostaan riippumatta.
  • Voitte myös piirtää/askarrella yhdessä Arkiruoka vai juhlaruoka -tehtävän.

Haku

Löytyi 0 tulokset