5. Apua arjen ruokailutilanteisiin
Voitte keskittyä polun tähän osaan tai kulkea läpi hyvinvointipolun kaikki osiot. Hyvinvointipolussa on yhteensä yhdeksän osaa, jotka keskittyvät perheen hyvinvointiin liittyvien kysymysten pohtimiseen.
Lapsille on luontaista, että syömisen vaiheet vaihtelevat. Ja toisaalta osa lapsista on luontaisesti ruokarohkeita, ja osa taas hyvin varovaisia ja valikoivia ruokamaailman suhteen. Koska syöminen on niin iso osa lapsiperheen arkea, on usein kaikki keinot näiden haasteiden helpottamiseksi tervetulleita.
Mitä on hyvä syöminen?
Hyvä syöminen on makujen, ravintoaineiden, sosiaalisten tilanteiden, mielihalujen ja aikataulujen soppa. Perheessä on usein monenlaisia syöjiä – yksi on kulinaristi, toiselle ruoka on tankkausta energiaa varten ja kolmas totuttelee hitaasti makuihin.
1. Säännöllisyys
Selkeät ateriat auttavat rytmittämään päivää sekä hallitsemaan mielitekoja, ahmimista ja annoskokoa. Lapsen sekä aikuisten on hyvä syödä 4-6 ateriaa päivässä.
2. Monipuolisuus
Ruokavalintojen monipuolisuus ja laatu varmistavat tarvittavat rakennusaineet ja makumaailman laajentumisen.
3. Kohtuullisuus
Ruoan määrä on itselle sopiva. Kylläisyyden ja nälän tunnistaminen ovat taitoja, joita voi harjoitella.
4. Joustavuus
Joustava ja mutkaton suhtautuminen ruokaan on ruokakasvatuksen timantti. Ei ehdottomuuksia eikä jäykkiä sääntöjä (esim. jakoa terveellinen ja epäterveellinen).
5. Sosiaalista
Kun seurassa syöminen on luontevaa ja ilmapiiri myönteinen, yhdistyy ateriaan myönteisiä kokemuksia ja lapsi saa tukea ruokavalintoihin ja samalla voi vaihtaa päivän kuulumisia.
6. Nautinnollisuus
Jokaisella on oikeus nauttia ruoasta ja makuelämyksistä. Nautinnollisuus on helpompaa, kun kohdat 1-5 ovat tasapainossa. Silloin ei satunnaisista poikkeuksista tarvitse tuntea syyllisyyttä.
Miten arvioisit omaa ja lapsesi suhdetta ruokaan?
Hyvä syöminen on laaja kokonaisuus. Voit tehdä janaharjoituksen perheen tai itsesi näkökulmasta. Pohdi janojen avulla:
- Mitä hyvää meidän perheen ruoka- ja syömistottumuksissa on?
- Miten me suhtaudumme ruokaan?
- Mikä on riittävän hyvä? Tarvitseeko tavoitella 10 vai onko se joskus jopa haitaksi?
Alle kouluikäisen lapsen ruokailusta kannattaa täyttää Lapsen syömisen ja ruokailun tähti, jonka avulla voi pohtia mitkä osa-alueet lapsen ruokailussa sujuvat hyvin ja mikä haastaa. Tähden avulla voi keskustella myös varhaiskasvatuksen tai neuvolan ammattilaisten kanssa ja sopia miten lasta tuetaan.
Nam!-tehtäväsivu
Nam! -sivun tarkoituksena on, että kysymysten avulla saadaan esiin monenlaisia näkökulmia ruokaan ja syömiseen. Sivun voi pienemmän lapsen kanssa täyttää myös haastattelemalla.
- Millaisia ruokia minä tykkään syödä?
- Entä vanhempani?
- Millaisia makuja olen oppinut viime aikoina maistamaan?
- Osaanko valmistaa jotain ruokaa jo itse?
- Mikä on paras kodinkone meidän keittiössä?
Miten harjoitella tunnistamaan nälkä ja kylläisyys?
Luontainen nälän ja kylläisyyden tunnistaminen on toisille helpompaa kuin toisille – aina nälkä tai ei koskaan nälkä. Toisen tekee mieli syödä koko ajan ja toinen ei maltta muulta tekemiseltä huomata nälkää ja rauhoittua syömään.
Tunnista kehon viestit -kuva voi auttaa keskustelua lapsen kanssa.
Jutelkaa yhdessä kuvan avulla esim:
- Milloin tulee kiljuva nälkä? Miltä se tuntuu? Millainen olo silloin on?
- Miltä tuntuu sopiva kylläisyys vatsassa?
- Entä miltä tuntuu kun on syönyt liikaa?
- Paljonko on hyvä määrä syödä, jos on kova nälkä?
Jos lapsella on taipumusta syödä aina paljon voit katsoa vinkit osiosta 9 Kylläisyys ja annoskoko – tarvitseeko syömistä rajoittaa? Lapsen ylipainon vuoksi tai kylläisyyden säätelyn haasteissa voi vanhempana joutua pohtimaan miten toimia ruokamäärien kanssa. Näissä tilanteissa on erityisen tärkeää keskittyä joustavan ja hyvän ruokasuhteen kasvattamiseen, jotta suhde ruokaan ei vääristyisi.
Kasvikset eivät maistu?
Kasvisten, hedelmien ja marjojen makumaailma on vivahteikas ja ruokarohkeutta vaativaa. Makeaa, kirpeää, hapanta ja karvasta. Sekä raakaa, kypsää, pehmeää ja rouskuvaa.
- Kasviksiin kannattaa tutustua kaikilla aisteilla. Tutustu kasvikset tutuksi lapsille juttuun.
- Lempeä toisto ja kasvikset osana arkiruokaa. Lue 5 vinkkiä miten saa lapset syömään kasviksia?
- Leikkimielisyys ja pieni hauskuttelu voi innostaa lasta tutustumaan kasviksiin. Katso vinkit houkutteleviin hedelmiin ja kasviksiin!
- Kasviksiin kannattaa tutustua myös piirtämällä/askartelemalla. Tulosta 5-6 kourallista kasviksia tehtävä.
Lapsi nirsoilee tai syö valikoivasti?
Valikoiva syöminen ja pieniruokaisuus on lapsilla yleistä ja suurin osa lapsista suhtautuu luontaisesti valikoiden uusiin ruokiin erityisesti 2-6-vuotiaina, mikä on täysin normaalia. Ruokarohkeus kehittyy monille ajan ja lempeän toiston kautta.
- Pieniruokainen lapsi voi syödä monipuolisesti, mutta annokset ovat todella pieniä. Tämä ei ole ongelma, jos lapsi kasvaa ja kehittyy omilla kasvukäyrillään normaalisti.
- Pieniruokaisten lasten ruokavaliossa säännölliseen ateriarytmiin ja välipalojen laatuun kannattaa kiinnittää huomiota. Usein pieniruokainen lapsi saattaa syödä samankokoisen annoksen pääruualla ja välipalalla, joten siksi välipalojen laadulla voi olla isompi merkitys koko päivän ruokavaliossa.
- Nirsoileva eli valikoivasti syövä lapsi ei mielellään maista uusia makuja tai ruokia. Lue 10 vinkkiä nirsoiluun ja valikoivaan syömiseen.
Ruokailoa yhdessä kokeillen!
Ruoka on iloinen asia ja aina ei tarvitse edes syödä, että on hauskaa 🙂
- Moniin syömisen pulmiin auttaa ruokien tuleminen tutuksi muutenkin kuin maistamalla. Lapset ovat nimittäin siitä vekkuleita, että he syövät sitä mistä pitävät, pitävät siitä mikä on tuttua ja tutuksi tulee se mitä on usein tarjolla 😃
- Ruokaan kannattaa tutustua kaikilla aisteilla, pilkkoen, sekoittaen, kokaten, leipoen, testaten tai jopa leikkien!
- Kannusta lasta itse osallistumaan viikon ruokien ja välipalojen suunnitteluun. Etsikää kivoja ohjeita yhdessä.
- Joka päivä ei tarvitse innostua arjessa lapsen kanssa yhteiskokkailusta, mutta välillä kannattaa sietää sotkua ja antaa mennä!
Herkut osana joustavaa ruokasuhdetta
Lapselle joustavan ruokasuhteen kehittymistä auttaa, kun ruokia ei jaeta jyrkästi terveellisiin tai epäterveellisiin ja herkut ovat luontaisesti pieni osa ruokavaliota. Toisille itsesäätely ruuan ja herkkujen suhteen on helpompaa, toiset meistä tarvitsevat enemmän siihen apua.
- Lapselle voi sanoittaa, että on arkiruokia, joita voi syödä joka päivä runsain määrin ja toisaalta on ruokia, joita syödään pienempiä määriä tai erikoistilanteissa.
- Joustava suhtautuminen ei tarkoita, että herkkuja syödään määrättömästi tai jatkuvasti.
- Herkuista ei kannata tehdä sen isompaa numeroa eikä käyttää niitä palkintona. Suosi yhdessä syömistä ja anna herkkujen olla kiva juttu. Yhdessä jaetut herkkuhetket auttavat oppimaan sopivaa annoskokoa.
- Täyskiellot esimerkiksi makeille herkuille voivat lisätä lapsen kiinnostusta niihin ja aiheuttaa syyllisyyttä, jos esimerkiksi kaverin luona syö niitä tai salailua syömisistä.
-
- Jokaiselle perheelle sopii erilaiset käytännöt, miten herkkuja syödään ja aikuisilla on hyvä olla yhtenäinen mielipide asiasta. Koululaisen kanssa on hyvä sopia esimerkiksi oman rahan käytöstä iltapäivisin.
- Anna lapselle aikaa opetella uusia tapoja. Esimerkiksi satunnaiset herkkuhetket eivät lannista uusien taitojen opettelua. Huomenna on uusi päivä harjoitella.
- Muista, että kaikilla on oikeus nauttia ruoasta ja herkutella välillä – painostaan ja koostaan riippumatta.