Ruokarohkeutta voi oppia harjoittelemalla

Osa lapsista (ja aikuisistakin) on ”ns. supermaistajia”. Heillä maku-aistimukset ovat voimakkaampia kuin toisilla, suun aistinsolut ovat hyvin herkkiä ja siksi he maistavat esim. karvaan maun hyvin vahvana. Tämä voi olla yksi syy, miksi joillekin lapsille ruokaoppiminen on hidasta. Vanhempaa lapsen valikoiva syöminen ja nirsoilu saattaa turhauttaa, mutta ruokarohkeutta tai maistamisrohkeutta voidaan oppia harjoittelemalla.

Taito, jota harjoitellaan ja miten edetään:

• Miettikää lapsen kanssa yhdessä mikä olisi taito, jota lapsen pitäisi harjoitella? Onko se ruokarohkeus? Mitä hyötyä taidon oppimisesta olisi lapselle? Tai pöydässä pysymisen taito? Mukavien sanojen taito? Eli ajatuksena on kääntää haasteellinen asia taidoksi, jota harjoitellaan. Keksikää taidolle hauska nimi esim. ”Prinsessa Saisinko soppaa-taito” tai ”Rolle Rohkean ruokarohkeus-taito”.
• Sopikaa miten taitoa harjoitellaan ja miten lapsi toivoo, että häntä kannustetaan. Kannustaminen on tärkeää ja lapsi motivoituu harjoittelusta, kun saa pienestäkin oikeansuuntaisesta toiminnasta kannustavaa palautetta. Näytä peukkua, kehu sanallisesti, kehu lapsen kuullen toiselle aikuiselle, pörrötä tukkaa tai käytä muita kannustamisen keinoja.
• Taidon harjoittelun apuna voi käyttää Supersankarin harjoittelupolkua-materiaalia, johon lapsi saa merkinnän harjoittelusta (ei tarvitse onnistua, harjoittelukerta riittää).
• Jos lapsella on ”En tykkää” –puhetta, sivuutetaan se ja kehutaan jostain mikä jo onnistuu tai on oikean suuntaista. ”Hyvä kun uskalsit ottaa kaalia lautaselle vaikka et sitä vielä maistanutkaan” tai ”Uskalsit jo tuoksutella parsaa, hienoa”.

Esimerkki vaiheista, joilla voidaan harjoitella uuteen ruoka-aineeseen tutustumista:

MAINOS (ARTIKKELI JATKUU ALLA)

• Aluksi riittää, että tutkitaan yhtä uutta ruoka-ainetta, jonka syöminen olisi arkea helpottavaa. Tutkitaan esim. tomaattia yhdessä – miltä se tuntuu, tuoksuu, näyttää tai kuulostaa, kun sen pintaa taputtaa, hankaa tai leikkaa. Kehutaan tästäkin.
• Seuraavassa vaiheessa tomaatti voi käydä lautasella vierailemassa ilman maistamispakkoa. Muista kehua.
• Seuraavassa vaiheessa voidaan käyttää tomaattia huulilla huulipunamaisesti, jolloin saadaan pieni makuaistimus mukaan. Voit myös sanoittaa lapselle; ”Uskaltaisitko antaa pusun tomaatille?”
• Seuraavaksi rohkaise lasta käyttämään tomaatin pala suussa ja sanoita, että sen voi palauttaa takaisin lautaselle. Lapsen ei tarvitse purra tai niellä, jos se tuntuu vaikealta. Kehu taas.
• Kun lapselle tulee turvallinen ja luottavainen olo, maistaminen ja syöminen helpottuvat vähitellen.
• Iloitaan edistymisestä, kannustetaan ja otetaan tarvittaessa aikalisä, jos takapakkeja tulee.
• Jokaista vaihetta voidaan harjoitella muutamia päiviä tai lapsen tuntien yksilöllisesti harkiten.

• Ei syyllistetä lasta ruuan jättämisestä, on jo hyvä askel, kun uusi ruoka pääsee lautaselle.
• Tärkeää on välttää ruokapöydässä taistelua. Pyri panostamaan hyvänmielen puheeseen.

Voit myös kokeilla lukea lapselle tarinan: Rotta Ronkeli harjoittelee maistamisrohkeutta

Pienille lapsille usein tarinat toimivat hyvin ja voitkin kokeilla kertoa lapselle Rotta Ronkelista, joka harjoittelee maistamisrohkeutta oheisen pienen tarinan avulla:

• Olipa kerran Rotta Ronkeli, joka oli asunut koko elämänsä kauniin pellon laidalla. Rotta Ronkeli eli hyvää elämää maalla ja nautiskeli rauhallisesta maalaiselämästä, jossa tapahtui harvoin mitään yllättävää. Rotta tykkäsi syödä kärpäsiä ja oli hyvä saalistamaan niitä. Mutta eräänä päivänä kävi niin, että Rotta Ronkeli hyppäsi vahingossa kärpäsiä pyydystäessään auton peräkärryyn. Peräkärry oli kiinni autossa, joka oli vain käymässä maalla ja kun auto lähti liikkeelle, kulki Rotta Ronkeli sen mukana kaupunkiin. Kaupungissa oli vaikka mitä ihmeteltävää. Rotta kuljeskeli ihmetellen kaduilla ja näki paljon kerrostaloja ja asfalttipihoja. Oli ihan erilaista kuin maatalossa, jossa Rotta oli aiemmin asunut.  Pian Rotta kuitenkin löysi uuden mukavan kodin pienen kaupan kellarista. Ja sieltä hän löysi myös uusia ystäviä. Muutamia iloisia rottia, jotka toivottivat hänet tervetulleeksi asumaan kanssaan. Mutta kärpäsiä, joita rotta rakasti syödä, oli paljon vähemmän. Mitä muut rotat söivät? Kasviksia, joita kellarissa riitti. Mutta ne olivat Rotta Ronkelin mielestä epäilyttäviä.
  • Rotta päätti, että hän harjoittelee maistamaan yhtä kasvista. Eniten oli kellarissa paprikaa ja hän päätti aloittaa siitä.
  • Aluksi hän tutki paprikaa – miltä se tuntuu, tuoksuu, näyttää tai kuulostaa, kun sen pintaa taputti, hankasi tai vähän leikkasi pikku veitsellä.
  • Sitten hän päätti, että paprika voi seuraavina päivinä käydä hänen lautasellaan vierailemassa, ilman että hänellä olisi pakko sitä maistaa.
  • Seuraavaksi hän käytti paprikaa huulillaan kuin huulipunaa, ja sai samalla jo pienen makuaistimuksen. Ahaa, tällainen maku. Ja miltä se tuntui. Kovalta ja pehmeältä yhtä aikaa.
  • Sitten oli jännitä päivä: Paprikan pala kävi Rotta Ronkelin suussa, mutta hän päätti, että se voi palata vielä lautaselle, jos en halua nielaista. Olen kyllä rohkea rotta- hän kannusti itseään.
  • Kun rotta toisti tätä muutamana päivänä, hänen rohkeutensa kasvoi ja turvallinen olo lisääntyi, maistaminen ja syöminen helpottuivat vähitellen. Toiset rotat kehuivat häntä kovasti, kun hän oppi.
  • Rotta Ronkeli uskalsi syödä paprikaa ensin pienen palan, sitten vähän isompia paloja ja vähitellen myös eri värisiä paprikoita.
  • Jee!!! Nyt Rotta Ronkeli iloitsi oppimisestaan, koska paprikoita näytti riittävän ruuaksi uudessa kodissa. Olenpa minä rohkea, tuumasi Rotta. Ehkä vaihdankin nimeni Rotta Rohkeaksi.