Sormiruokaillen samassa pöydässä

Puolivuotias lapsi voi jo hyvin osallistua perheen yhteisiin ruokailuihin maistellen itselleen sopivia ruokia. Sormiruokailu on lapsentahtinen tapa tutustuttaa vauva kiinteisiin ruokiin. Aktiivisena toimijana vauva saa määrätä tahdin ja käyttää kaikkia aistejaan ruokaan tutustumisessa. Karkeudeltaan erilaiset ruuat harjoittavat lapsen suun motoriikka, mikä tukee esimerkiksi puheen kehitystä. 

Hienomotoriset taidot saavat kuin huomaamatta harjoitusta, kun lapsi poimii sormin erikokoisia ja koostumukseltaan monipuolisia ruokia. Itse syöden ruokailun tahti pysyy lapselle sopivana ja rauhallisena ja tukee näin lapsen kykyä tunnistaa kylläisyyden tunteita. Lapsen syödessä itse mahdollistaa se myös vanhemman ruokailun saman aikaisesti. Sormiruokailtaessa koko perhe voi syödä samaa ruokaa, kunhan vauvalle otetaan ruokaa syrjään ennen hänelle sopimattomien ruoka-aineiden lisäystä. Saman ruuan syöminen muiden kanssa osallistaa lapsen yhteisiin ruokailuhetkiin. Se myös tutustuttaa lapsen monipuolisesti erilaisiin tekstuureihin ja makuihin mikä voi vähentää myöhempää epäluuloisuutta ruokaa kohtaan.

Lapsi on valmis sormiruokailemaan, kun hän osaa

• istua ja kannatella itseään itsenäisesti syöttötuolissa
• kannatella päätään
• kurottaa ja tarttua esineisiin
• osoittaa kiinnostusta ruokaa kohtaan

Turvallinen sormiruokailu

Aloitettaessa sormiruokailua on hyvä pitää mielessä muutama turvallisuuteen liittyvä seikka. Lapsen tulee aina syödä pystyasennossa niin, että hänellä on mahdollisuus kumartua eteen päin.  Pystyasennossa vauvan on helpompi yhdistää nieleminen ja hengittäminen. Takakenoinen asento lisää riskiä ruuan joutumisesta hengitysteihin.

Lapsen kakomisrefleksi sijaitsee suussa edempänä, kuin aikuisella ja se on vauvan luonnollinen suojamekanismi hengitysteiden auki pitämiseen. Kakomisen tunnistaa siitä, että lapsi pärskii, yskii tai joskus saattaa jopa oksentaa. Kakominen ei automaattisesti tarkoita, että lapsella on hätä. Kakomisrefleksi on tärkeä taito, jonka avulla lapsi saa työstettyä nielemiseen liian suuret palat suustaan. Kun lapsi kakoo, on tärkeää, että aikuinen pysyy rauhallisena. Lapsen suuhun ei saa työntää sormia, koska tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että ruoka menee hengitysteihin. On parempi malttaa hetki ja seurata miten vauva työstää ruuan. Mahdollisen tukehtumisvaaran tunnistat näistä merkeistä:

Tukehtumisen tunnistaa näistä merkeistä:

• lapsi haukkoo henkeä
• lapsi menee äkillisesti sinertäväksi
• lapsi ei pysty puhumaan, itkemään tai yskimään kunnolla
• Vauvan ensiapu: katso video, miten toimia, jos epäilet vierasesinettä vauvan hengitysteissä

Turvalliseen ruokailuhetkeen kuuluu se, että aikuinen on aina lapsen vierellä ja pöydästä noustaan vasta, kun lapsen suu on tyhjä. Syödessä vauva saa määrätä tahdin eikä hänen suuhunsa työnnetä väkisin mitään. Näin vauva pysyy kärryillä siitä, mitä hänen suussaan tapahtuu. 

Ruuan turvallisessa tarjoamisessa siirrytään suuremmista paloista pienempiin ja karkeudeltaan pehmeästä ruuasta karkeampaan. Palojen kokoa voi pienentää, kun lapsi oppii pinsettiotteen. Aloittelevan vauvan ruoka on riittävän pehmeää, kun saat sen muussattua kielelläsi kitalakea vasten. Kolikon ja pallon muotoiset ruuat on tärkeä pilkkoa pitkittäin neljään osaan, koska pyöreä ruuanpala voi jäädä hengitysteihin jumiin. Kovat hedelmät ja kasvikset on hyvä raastaa tai höyryttää pehmeämmäksi ja sitrushedelmien kalvot poistaa ja hedelmistä poistetaan kivet. Pähkinät ja mantelit tarjotaan murskattuina tai ruoan joukossa jauheena. Kala ja liha ilman ruotoja ja mureana.

Lähteet

Ollila, M. 2018. Simppeliä sormiruokailua. WSOY. Helsinki.

https://simppelisormiruokakeittio.com/