Hyppää sisältöön

Lapsen syöminen ja malttamisentaito

Lapsi elää mielihalujen maailmassa ja tämä näkyy monesti ruokapöydässä. Miten käy, kun lapsi kohtaa sellaisia asioita, joista hän ei pidä: uusien makujen maistaminen tai vihannesten syöminen keitosta pelkkien nakkien sijaan ei aina ole mieluista?

Taina Sainio ja Neuvokas perhe tiimi
Julkaistu 15.4.2021

Kuulostaako tutulta? 

  • Päivälliseksi 5-vuotias Mietteliäs Ruokailija syö nakkikeitosta nakit, jättää vihannekset syömättä ja pyytää keittoa lisää. Äiti kehottaa syömään ensin perunat keittolautaselta, mutta ne eivät maistu. Lopulta Mietteliäs syö keksi-palkkiolla houkuteltuna pari palaa perunaa ja saa lisää nakkia keittoonsa, jotka uppoavat nopeasti. Jälkkäriksi hän saa luvatun suklaakeksin. 
  • 2-vuotias Vauhtipakkaus ei malta pysähtyä syömään vaan haluaa palata nopeasti takaisin katsomaan kivaa lastenohjelmaa. Vauhtipakkaus nappaa itse lautaselta muutaman lusikallisen suuhunsa ja keskittyy sitten sekoittelemaan ruokaa ja lättäämään sitä tukkaansa. Isä on epätoivoinen ja yrittää sotkuisen touhuilun lomassa työntää lusikoita lentokone-leikin varjolla päätään kääntävän lapsen suuhun. 
  • 3-vuotias Pirpana jumittuu kaupassa murohyllylle ihailemaan Frozen Prinsessa-muroja. Iltapalalla Pikkuprinsessalle ei iltapuuro maistukaan, kun mieleen muistuvat ihanat prinsessamurot. Puurolautanen lentää yli pöydän, kun Pirpana kieltäytyy päättäväisesti syömästä. Epätoivoissaan äiti maanittelee puurolautasen äärelle ja lupaa ostaa seuraavalla kauppareissulla niitä ihania Frozen-muroja. 

Ruokailu lasten kanssa voi olla välillä hermoja raastavaa hommaa ja epätoivoiset ajatukset valtaavat mielen: Miksei lapsi syö? Miksi se vain sählää ja säätää? Miksi ruokailuun keskittyminen on lapselle niin vaikeaa? Miksi yhdessä syöminen haasteellisuudesta huolimatta on tärkeää?

Mielihyväperiaate ohjaa lapsen toimintaa 

Välittömän mielihyvän lykkääminen ja erilaisten houkutusten vastustaminen on päiväkoti-ikäiselle lapselle vielä vaikeaa. Tämän vaikeuden paljastaa myös kuuluisa vaahtokarkki-testi, jossa lapsen mielen malttia koetellaan lupaamalla lapselle kaksi karkkia yhden sijaan, mikäli hän malttaa ensin odottaa koskematta välittömästi saatavilla olevaan vaahtokarkkiin. Pienille lapsille herkullisen vaahtokarkin houkutusta on liki mahdotonta vastustaa, sillä lapsen toimintaa ohjaa välittömän mielihyvän periaate. Kaukaisempien, vaikkakin suurempien hyötyjen tavoittelu, ei vielä onnistu ja suurin osa lapsista nappaakin hurmaavan vaaleanpunaisen vaahtokarkin suuhunsa heti. 

Ruokapöydässä mielihyväperiaate haastaa yhteisen ruokailuhetken rauhaa, kun lapsi joutuukin kohtaamaan sellaisia asioita joista hän ei välttämättä pidä: uusien makujen maistaminen ja vihannesten syöminen keitosta pelkkien nakkien sijaan, ei aina ole mieluista. Tämä kysyy aikuiselta kärsivällisyyttä ja sen muistamista, että aikuisen tehtävä on katsoa pidemmälle kuin lapsella on kykyä.  

Mielen maltti kehittyy vähitellen 

Mielen malttaminen mielihyvän viivästyttäminen sekä tunteiden ja käyttäytymisen säätely – on lapselle vielä vaikeaa kehittymättömän itsesäätelykyvyn vuoksi. Itsesäätelyn kyky kehittyy vähitellen, kytköksissä lapsen muuhun kognitiiviseen kehitykseen ja aivojen neurobiologiseen kypsymiseen.  Se ei kuitenkaan kehity itsekseen vaan vaatii harjoittelua ja lapsen vanhemmilta sekä muilta kasvattajilta aktiivista roolia. 

Itsesäätelyn kehityksen näkökulmasta juuri kaikki raivostuttavat ja turhauttavat ruokailurumbat ja arkisählingit ovat tärkeitä oppimisen paikkoja, joissa tarpeellinen säätelykyky kehittyy aikuisen avulla. Vanhemmat toimivat erilaisissa itsehillintää ja tunteiden säätelyä edellyttävissä päivittäisissä tilanteissa lapsen kanssasäätelijänä. Edellytyksenä itsesäätelyn onnistuneelle oppimiselle on, että aikuinen itse pystyy näissä haastavissa tilanteissa säätelemään omaa mieltään, tunteitaan ja käyttäytymistään, ettei ruokapöytää vahingossa kateta ruoan lisäksi myös stressillä ja valtataisteluilla. Aina ei onnistu aikuiseltakaan, mutta pyrkimys rauhalliseen ja selkeään toimintaan on hyvä tavoite.

Hyvän mielen ruokapöytä lasten kanssa

Itsesäätelyä opitaan sopivan kokoisina annoksina 

Ruokapöydässä itsesäätelyä opetellaan yhdessä vanhemman kanssa ja sopivan kokoisina annoksina; miten kestetään pettymys tai harmi ja maltetaan odottaa. 

Tässä 5 annosta mielen malttia ruokapöytään: 

  1. Vanhemmat päättävät mitä syödään ja milloin syödään
    Aikuinen asettaa rajat, joiden sisällä lapsi voi tehdä ruokaan liittyviä valintoja
  2. Lapsi päättää miten paljon syö ja mitä syö
    Lapsi opettelee tunnistamaan omia makumieltymyksiään – kaikesta ruuasta ei tarvitse pitää. Jokaisella on myös oikeus olla kokeilematta tai maistamatta. Lapsi voi istua pöydässä seurana, jos ruoka ei maistu. 
  3. Ruokapöydässä luovutaan turhasta painostamisesta, tuputtamisesta ja anelusta
    Annoskoot vaihtelevat lapsen iän ja koon mukaan. Lisäksi jokaisella lapsella on omayksilöllinen energiantarpeensa, joten myös annoskoot ovat yksilöllisiä. Ruokapöydän pienen sählääjän vatsa on todennäköisesti jo täynnä.  
  4. Yhteisiin ruokailuhetkiin varataan riittävästi aikaa. Hyvän mielen ruokapöydässä on aikaa kohtaamiselle ja kiireettömälle keskustelulle
    Jokainen lapsi on erilainen ja jokainen kokemus on tärkeä – ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa tehdä havaintoja ruuasta, makuaistimukset ovat erilaisia. Lapsi usein janoaa aikuisen huomiota, myönteinen palaute on toimivampaa.                 
  5. Yhdessä lasten kanssa sovitut säännöt ja pieni hölläily tukevat rentoa ja joustavaa ruokasuhdetta ja lapsen itsesäätelynkehittymistä 

10 vinkkiä mitä valikoivan syöjän kanssa voi kokeilla

Lue seuraavaksi

Haku

Löytynyt 0 tulokset