Vauvan uni
Ihminen nukkuu jo sikiöaikana. Vastasyntynyt nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, yhteensä noin 15-20 tuntia. Pieni vauva herää vain hetkeksi syömään ja nukahtaa taas uudelleen. Vastasyntyneen uni on vielä eriytymätöntä ja erilaista rakenteeltaan kuin aikuisen. Uni kypsyy ensimmäisenä elinvuotena yhdessä keskushermoston kypsymisen kanssa ja REM-unen määrä laskee reiluun 20 % vastaten jo aikuisen unen rakennetta, samoin unisyklit pitenevät. Suurimmat muutokset unen rakenteessa tapahtuvat ensimmäisenä elinvuotena ja toinen suurempi, äkillisempi muutos tapahtuu murrosiässä.
Nukahtamisen haasteita
Yksin nukahtamisen vaikeus on yleisin ja eniten vanhempien voimia viemä haaste pienen lapsen nukkumisessa. Jos lapsi tarvitsee vanhempaa nukahtamiseen, vaikka hänellä olisi jo edellytykset itsekseen nukahtamiseen, puhutaan uniassosiaatio-ongelmasta. Lapsi on assosioinut esimerkiksi maidon imemisen, sylissä heijaamisen tai rattaissa työntelyn nukahtamiseen ja nukahtaminen ei onnistu ilman opittua toimintoa. Tämä voi jatkua pitkälle leikki-ikään.
Kaikki lapset tarvitsevat apua elämänsä ensimetreillä nukahtamiseen ja nukkumiseen. Pienen lapsen uni on helposti katkeilevaa ja nukuttamisia voi useampiakin yön aikana. Silloin kun on kyse uniassosiaatio-ongelmasta eikä esimerkiksi refluksista, allergioista, sairastelusta, niin lasta aletaan vähitellen ehdollistaa yksin nukahtamiseen.
Tassuttelu
Tassuttelussa pyritään lempeästi opettamaan lasta nukahtamaan itsekseen. Lapsi laitetaan illalla omaan vuoteeseen, rauhoitellaan hetken silittämällä ja poistutaan viereltä ennen kuin lapsi nukahtaa. Jos lapsi itkee, niin palataan hänen luokseen ja ”tassutellaan” hetken ja puhutaan rauhoittavasti. Jos se ei auta, niin lapsi otetaan syliin ja rauhoitellaan. Lapsen rauhoituttua hänet lasketaan takaisin sänkyyn ja jatketaan silittämistä. Silitys lopetetaan, pian käsikin irrotetaan ja yritetään uudelleen poistua huoneesta. Muutaman viikon tassuttelu alkaa antaa tuloksia. Ei ole kuitenkaan syytä tuskastua, jos se jollakin kestää pitempään.
Lasta kannattaa alkaa vähitellen totuttaa yksinoloon hereilläkin. Pikkuhiljaa oleillaan poissa näköpiiristä ja varovasti pidennetään aikaa. Elämään kuuluvat muutokset kuten hampaiden tulo, allergiaoireet tai infektiosairaudet saattavat vaatia veronsa ja lapsi tarvitsee poikkeavassa tilanteessa enemmän apua nukkumisessa. Kun infektio on parantunut, voidaan taas siirtyä tassuttelun kautta itsekseen nukahtamiseen.
Lapsen unihaasteet haastavat vanhempien jaksamista. Omaa unta kannattaa vaalia aina kun pystyy. Lapsen päiväunien aikana voi rentoutua vaikka ei uni tulisikaan. Rentoutuminen ei ole aivan itsestään selvää varsinkaan uudessa ja vastuullisessa elämänvaiheessa, mutta se on kuitenkin opittavissa oleva taito. Myös kaikki ulkopuolinen apu kannattaa toivottaa tervetulleeksi, jos se mahdollistaa itselle pienen lepotauon. Kun lapsi oppii rauhoittumaan itsekseen, niin myös vanhempien yöt rauhoittuvat.
Unta suojelevat iltarutiinit
Kun lapsen uni on kypsynyt ja nukkuminen harjoiteltu kuntoon, on siitä syytä pitää hyvää huolta. Kypsä unikin häiriintyy helposti. Säännöllinen rytmi tukee osaltaan hyvää unta. Nukkumaanmenorituaalit ovat tärkeitä, niihin kuuluvat iltapesut ja iltapala. Lisäksi pienelle lapselle voi laulaa ja lorutella, käyttää rauhoittavaa ja turvallista ääntä ja kosketusta. Iltasadut kuuluvat rauhoittaviin unirituaaleihin. Myöhemmin, kun lapsi on oppinut lukemaan, lukeminen ehkä jatkuu uneen ohjaavana toimintona. Nyky-yhteiskunta tuo houkutuksensa yhä nuoremmille ja siitä riittää haastetta vanhemmille. Älylaitteiden käytön vaikutuksesta nuoren uneen on jonkin verran tutkimuksia. Niiden käytön on todettu häiritsevän unta enemmän kuin esimerkiksi television katselun, joka sekin viivästyttää nukahtamista. Aikuisen vastuulla on lapsen ja nuoren älylaitteen käytön rajaaminen. Jos mahdollista, niin älylaitteen hankintaa kannattaa lykätä kouluikään asti. Senkin jälkeenkin sen käytön valvominen ja rajaaminen on tärkeää. Lue lisää ruutuajasta. Läsnäoloa ja vuorovaikutusta laitteet eivät voi koskaan korvata.
Päiväunien merkitys
Päiväunien nukkuminen edesauttaa etenkin pienten lasten motoristen taitojen kehittymistä. Päiväunien nukkuminen loppuu yleensä noin kolmeen tai neljään ikävuoteen mennessä, mutta senkin jälkeen täysin terve lapsi voi nukkua yhdet päiväunet. Vaihteluväli päiväunien poisjättämiselle on 2-5 vuotta. Unen tarve on jo lapsena yksilöllinen ja ajankohta milloin lapsi jättää päiväunet pois riippuu ensisijaisesti lapsen unentarpeesta. Jos lapsi nukkuu päiväunet, vaikka ei niitä enää tarvitse, se aiheuttaa nukahtamisvaikeutta iltaisin. Lapsen jättäessä päiväunet pois on odotettavissa siirtymävaihe, jolloin päiväunille nukahtaminen on vaikeaa, mutta silti lapsi vaikuttaa iltapäivisin väsyneeltä.
Uusimpien tutkimusten mukaan päiväunien nukkuminen voisi hyödyttää myös vanhempien lasten taitojen oppimista. Päiväunien nukkumisen ei ole todettu huonontavan yöunen laatua. Jos lapsi on kuitenkin virkeä eikä häntä nukuta päivällä, ei lasta ole syytä pakottaa nukkumaan. Hetken rauhoittuminen lounaan jälkeen voi silti olla hyväksi. Kaikki lapset hyötyvät aina tauoista ja lepohetkistä päivän aikana. Lapsen unirytmi tulee suunnitella yksilöllisesti ja vanhempien kanssa yhdessä neuvotellen. On hyvä muistaa, että kaikki nukahtamisvaikeudet iltaisin eivät johdu päiväunista. Lapsen poikkeava päiväaikainen väsymys tulee selvittää, syitä voi olla lukuisia. On hyvä pohtia voiko kyseessä olla jokin unihäiriö, univaje tai joku muu syy (stressi, kiusaaminen, masennus, ahdistus, pelot).