Anne Huutoniemi, Markku Partinen ja Minna Kuurne-Koivisto
Tietoa lapsen unesta
Uni on yksi tärkeimpiä tekijöitä, joka vaikuttaa ihan jokaisen jaksamiseen ja hyvinvointiin. Tähän artikkeliin on koottu tietoa lapsen unesta, nukahtamisesta, päiväunista sekä iltarutiineista. Artikkeli on tehty yhteistyössä Helsingin Uniklinikka, Vitalmed Oy:n asiantuntijoiden kanssa.

Vauvan unesta

Ihminen nukkuu jo sikiöaikana. Vastasyntynyt nukkuu suurimman osan vuorokaudesta, yhteensä noin 15-20 tuntia. Pieni vauva herää vain hetkeksi syömään ja nukahtaa taas uudelleen. Vastasyntyneen uni on vielä eriytymätöntä ja erilaista rakenteeltaan kuin aikuisen. Puolet vastasyntyneen unesta on REM-unta eli unennäköunta.  Sitä kutsutaan myös aktiiviseksi uneksi ja toinen puolisko nukutusta ajasta on nk. rauhallista unta. Unisyklit ovat vain tunnin mittaisia, kun ne kypsässä unessa ovat puolentoista-kahden tunnin mittaisia. Uni kypsyy ensimmäisenä elinvuotena yhdessä keskushermoston kypsymisen kanssa ja REM-unen määrä laskee reiluun 20 % vastaten jo aikuisen unen rakennetta, samoin unisyklit pitenevät. Vastasyntyneen unessa on runsaasti havahtumisia enemmän kuin koskaan myöhemmin elämän aikana. Suurimmat muutokset unen rakenteessa tapahtuvat siis ensimmäisenä elinvuotena ja toinen suurempi, äkillisempi muutos tapahtuu murrosiässä.

Noin kolmen kuukauden ikäisellä vauvalla alkaa oma melatoniinin eritys ja se mahdollistaa unen rytmittymisen niin, että pisin nukuttu aika alkaa vähitellen ajoittua pimeään eli yöaikaan. Jokaisen kehitystahti ja univalverytmi ovat kuitenkin yksilöllisiä.

Lapsi tarvitsee vanhempiaan enemmän tai vähemmän ensimmäisen elinvuotensa aikana nukkumisessa, samoin kuin ruokailussakin. Nukahtaminen ei tapahdu yleensä itsestään vaan siihen tarvitaan turvallista läsnäoloa. Kuitenkin on tärkeää alkaa hellävaraisesti ohjailemaan unirytmiä oikeaan suuntaan:

-tarjoa päivän hereilläoloaikana virikkeitä, arjen ääniä

-säännöllistä vähitellen ruokailua, valvetta ja unijaksoja

-vähennä iltaa kohden valoja, rauhoita olemista, luo unirituaalit

-pyri syöttämään vauvaa juuri ennen toivottoa nukahtamisaikaa, erota vähitellen syöttäminen ja nukahtaminen toisistaan

-harjoittele varovasti itsekseen nukuttamista yöheräämisen yhteydessä, esimerkiksi unilelu tai -riepu voi auttaa vähitellen yksin nukahtamisessa

-muista että jokaisella on oma rytminsä ja kehitystahtinsa

Koska uni sisältää paljon havahtumisia, se on levotonta ja pienetkin ärsykkeet saattavat aiheuttaa heräämisen ja uudelleen nukahtaminen on väsyneenä haastavaa. Uniongelmiin ei aina ole syynä pelkästään unen epäkypsyys, vaan unta voivat häiritä monenlaiset tekijät. Opittu uusi taito voi aiheuttaa heräämisiä, kun REM unen aikana aivot käsittelevät sitä. Nälkä, allergiat ja koliikki saattavat häiritä nukkumista.  Myös hampaiden puhkeaminen ensimmäisen vuoden aikana häiritsee monien unta. Vähitellen yrityksen ja erehdyksen kautta oppii erottamaan erilaiset itkut; millainen on nälkäitku, koska kyseessä on väsynyt käninä, koska taas kivulias koliikki. Silloin on mahdollista tarjota heti oikeaa ratkaisua ongelmaan.

Nukahtamisen haasteita 

Yksin nukahtaminen on ehkä yleisin ja vanhempien voimia kysyvä ongelma koskien pienen lapsen nukkumista. Silloin kun vauva tarvitsee vanhempaa joka kerran nukahtamiseen, vaikka hänellä olisi jo edellytykset nukahtaa yksin, puhutaan uniassosiaatio-ongelmasta. Vauva on assosioinut joko maidon imemisen, sylissä heijaamisen tai rattaissa työntelyn nukahtamiseen ja nukahtaminen ei onnistu ilman opittua toimintoa. Tämä voi joissakin tapauksissa jatkua pitkälle leikki-ikään.

 Kaikki lapset tarvitsevat apua elämänsä ensi metreillä nukahtamiseen ja nukkumiseenkin. Koska lapsen uni on vielä helposti katkeilevaa, näitä nukuttamisia voi tulla useampiakin yön aikana. Silloin kun on kyse uniassosiaatio-ongelmasta eikä mistään muusta vaivasta, niin lasta aletaan vähitellen ehdollistaa yksin nukahtamiseen.

Tassukoulussa pyritään lempeästi purkamaan jo omaksuttu ehdollistuminen nukahtamiseen ja opettamaan lasta nukahtamaan itsekseen. Lapsi laitetaan illalla omaan vuoteeseen, rauhoitellaan hetken silittämällä ja poistutaan paikalta ennen kuin lapsi nukahtaa. Jos lapsi itkee, niin palataan hänen luokseen ja ”tassutellaan” hetken ja puhutaan rauhoittavasti. Jos se ei auta, niin lapsen ei anneta itkeä valtoimenaan, vaan otetaan hänet syliin ja rauhoitellaan. Muutaman viikon tassuttelu alkaa antaa tuloksia. Ei ole kuitenkaan syytä tuskastua, jos se jollakin kestää pitempään. Vauvalle voi jo ihan alussa tarjota unilelua tai -riepua, jonka voi liittää nukahtamiseen tuomaan turvaa. Se on väline, jonka lapsi alkaa liittämään turvalliseen nukahtamiseen ja joka on lähellä yöllisen heräämisen yhteydessä, toisin kuin äiti.

Lasta kannattaa alkaa vähitellen totuttaa yksinoloon hereilläkin. Pikkuhiljaa oleillaan poissa vauvan näköpiiristä ja varovasti pidennetään aikaa. Elämään kuuluvat muutokset kuten hampaiden tulo, allergian puhkeaminen tai infektiosairaudet saattavat vaatia veronsa ja lapsi tarvitsee poikkeavassa tilanteessa enemmän apua nukkumisessa. Kun infektio on parantunut, voidaan taas siirtyä tassuttelun kautta itsekseen nukahtamiseen.

Ensimmäinen vuosi on haastavaa vanhempien oman unen kannalta. Sitä kannattaa vaalia aina kun pystyy. Lapsen päiväunien aikana voi rentoutua vaikka ei uni tulisikaan. Rentoutuminen ei ole aivan itsestään selvää varsinkaan uudessa ja vastuullisessa elämänvaiheessa, mutta se on kuitenkin opittavissa oleva taito. Myös kaikki ulkopuolinen apu kannattaa toivottaa tervetulleeksi, jos se mahdollistaa itselle pienen lepotauon. Kun vauva saadaan vähitellen opetettua rauhoittumaan itsekseen, niin myös vanhempien yöt rauhoittuvat.

Iltarutiineista

Kun lapsen uni on kypsynyt ja nukkuminen harjoiteltu kuntoon, on siitä syytä pitää hyvää huolta. Kypsä unikin häiriintyy helposti, kuten me kaikki hyvin tiedämme. Säännöllinen rytmi tukee osaltaan hyvää unta. Nukkumaanmenorituaalit ovat tärkeitä, niihin kuuluvat iltapesut ja iltapala. Lisäksi pienelle lapselle voi laulaa ja lorutella, käyttää rauhoittavaa ja turvallista ääntä ja kosketusta. Iltasadut kuuluvat rauhoittaviin unirituaaleihin ja ehkä myöhemmin, kun lapsi on oppinut lukemaan, se jatkuu uneen ohjaavana toimintona. Nyky-yhteiskunta tuo houkutuksensa yhä nuoremmille ja siitä riittää haastetta vanhemmille. Älylaitteiden käytön vaikutuksesta uneen on jonkin verran tutkimuksia nuorilla ja niiden käytön on todettu häiritsevän unta enemmän kuin esimerkiksi television katselun, joka sekin viivästytti jonkin verran nukahtamista. Aikuinen vastaa siitä, kuinka nuorelle hankitaan älylaite ja millaisilla säännöillä sitä käytetään ja miten sen käyttöä valvotaan. Jos mahdollista, niin hankintaa voisi lykätä kouluikään asti ja senkin jälkeen valvoa sen käyttöä, huolimatta siitä, ”että kaikki muutkin saavat…” Läsnäoloa ja jakamista laitteet eivät voi koskaan korvata.

Päiväunien merkitys

Päiväunien nukkuminen edesauttaa etenkin pienten lasten motoristen taitojen kehittymistä. Päiväunien nukkuminen loppuu yleensä noin kolmeen tai neljään ikävuoteen mennessä, mutta senkin jälkeen täysin terve lapsi voi nukkua yhdet päiväunet. Vaihteluväli päiväunien poisjättämiselle on 2-5 vuotta. Unen tarve on jo lapsena yksilöllinen ja ajankohta milloin lapsi jättää päiväunet pois riippuu ensisijaisesti lapsen unentarpeesta. Jos lapsi nukkuu päiväunet, vaikka ei niitä enää tarvitse, se aiheuttaa nukahtamisvaikeutta iltaisin. Lapsen jättäessä päiväunet pois on odotettavissa siirtymävaihe, jolloin päiväunille nukahtaminen on vaikeaa, mutta silti lapsi vaikuttaa iltapäivisin väsyneeltä.

Uusimpien tutkimusten mukaan päiväunien nukkuminen voisi hyödyttää myös vanhempien lasten taitojen oppimista. Päiväunien nukkumisen ei ole todettu huonontavan yöunen laatua. Jos lapsi on kuitenkin virkeä eikä häntä nukuta päivällä, ei tietenkään ole syytä pakottaa nukkumaan. Hetken rauhoittuminen lounaan jälkeen voi silti olla hyväksi. Kaikki lapset hyötyvät aina tauoista ja lepohetkistä päivän aikana. Lapsen unirytmi tulee suunnitella yksilöllisesti ja vanhempien kanssa yhdessä neuvotellen. On hyvä muistaa, että kaikki nukahtamisvaikeudet iltaisin eivät johdu päiväunista. Lapsen poikkeava päiväaikainen väsymys tulee selvittää, syitä voi olla lukuisia. On hyvä pohtia voiko kyseessä olla jokin unihäiriö, univaje tai joku muu syy (stressi, kiusaaminen, masennus, ahdistus, pelot, adhd).